Tarkoitus löytää tutkijan

IMG_20180709_115445

Tutkin, löydän, avaan ja avaudun.

Lähdin kävelemään ympäristööni. Ympäristöni on aina ympärilläni, ympyränä, muuntuvaa fraktaalina.

Sen keskipiste olen aina minä, tämä havainnon mahdollisuus, tutkimassa mitä kokemukseni piirissä ilmenee, hetki hetkeltä.

Tutkin havaintoni kentässä – tai todellisuudessa havaintoni elävä kenttä on se, joka tutkii – mitä heijastumia tämä elävä ääretön kenttä luo havaitakseni juuri nyt.

Miten ihmeellistä on olla tämä elämä, joka luo kauttani tyhjästä, ei-mistään, aina jotain uutta, alati muuttuvaa, elävää, elämää.

Tänä elämäni viimeisimpänä aamuna löydän jälleen yhteyden muodon ja muodottoman välillä, niiden välissä ja niiden välittämänä.

Ihastun, rakastun, rakastan tätä yhteyttä!

Rakkaus yhdistää, kannattaa, avaa ja avautuu, mutta yhtä lailla se myös sulkee vanhan, jo aikansa eläneen muodon pois, kunhan vain suostun lähtemään mukaan tähän muodon ja muodottoman tanssiin – juuri sellaisena kuin olen, missä olen ja minkä hyvänsä tilanteen ympäröimänä ilmenen.

Tarkoitus löytää tutkijan. Juuri näin, juuri nyt.

Hetkeen juurtunut
Lauri

Minun sote-uudistukseni, lyhyesti

Tänä aamuna olen uudistanut itseäni sosiaalisesti ensin herätessäni kumppanini kanssa, tervehtien häntä, hän minua. Tulimme terveiksi ja olimme syvästi sosiaalisia keskenämme.

Joimme kahvit aamuauringon paisteessa, sosialisoimme oravien, tinttien, kasvavien raparperien ja lukemattomien toisten elävien, näkyvien ja näkymättömien olentojen, olioiden kanssa. Tervehdimme heitä, he meitä.

Tuulen vieno henkäys uudisti pilvien vanoja, maan kierto siirsi juuri sopivasti varjoa, kun tuli turhan kuuma. Terveys huokui maasta ja tervehti taivasta.

fullsizeoutput_23caHoidin kompostia, kastelin ja valmistin kylvöalustaa. Huomasin väsymyksen aallon saapuvan, kuuntelin sitä ja laskeuduin rakkaalle sohvalleni hoitamaan terveyttäni. Pyyhin ensin otsaani, sitten kerrostumaa elinvoimaa ympärilläni, tervehdyin ja tervehdin tätä kaikkea. Olen siis sosiaalinen, terve.

Tarjoan tämän sote-uudistumisen ilmaisversion olemalla sosiaalinen somessa. Laitteeni tarjosi minulle ensin sanaa Suomessa. Miksi ei, olkoon tämä ilmaisversio valtakunnallinen, kansainvälinen, globaali, jopa kosminen, jos nuo hiukkaset tähän tarttuvat, ja tartuttavat eteenpäin. Irti on minusta, pitäköön hyvänään, kuka haluaa…!

Tällaista on sote-uudistuminen Hervannassa, metsän laidalla. Saa ottaa omakseen ja laittaa jakeluun omaan puutarhaan, niin sisäiseen, kuin ulkoiseen. Sisäinen hallitsee ulkoista.

Sote-Lauri

Luomisen henki

19581D3E-9F4F-4C59-B62E-4AD3F4C9A1BCAamu. Istun ja hengitän, olen siis hengissä, mutta olenko hengessä, sen luomisvoimassa? Olen kuulolla, istun, kuuntelen, katson, aistin, havaitsen. Vastaan antamalla kaikelle tälle sen ainoan lisäarvon jonka voin – läsnäoloni. Se on vastaukseni, eli vastuuni.

Vanha sananparsi sanoo: miten metsään huutaa, niin metsä vastaa. Saan vastauksen metsästäni, siitä luonnollisesta sisälläni ja ympärilläni, mistä kaikki luomisvoima nousee. Tuo vastaus on elämän avautuva syke tai virta sisälläni ja sen mukana tieto yhteydestäni, ykseydestäni – olen elossa, olen elämä, nyt.

Nyt tiedän tämän, ja lepään tässä tiedossa, kunnes tämä luomisvoima saa minut tekemään jotain muuta. Teen, katson, olen. Teen ja olen, olen ja teen ja seuraan seurauksia.

Omassa psyykessäni, eli metsässäni, on monia auttajia, jotka vastaavat jatkuvasti siihen, miten toiminnallani sinne huudan, eli viestitän. Ollessani kuulolla noille hyville haltijattarille, saan arvokasta palautetta, joka ohjaa toimintaani luomuvoimalla.

Psyykkeeni ja yhteiseen psyykkeemme on kuitenkin myös päässyt oleskelemaan monia ryökäleitä, vetelehtijöitä, troijalaisia hevosia, viruksia, haittaohjelmia, perittyjä ajatusmalleja, uskomuksia, harhaluuloja, jotka pyrkivät yhtälailla ohjaamaan elämäni kulkua pois nykyhetken yksinkertaisen hyvän kapealta polulta.

Miten erotan jyvät akanoista? Siis minä? Niinpä niin, ainoastaan minä, tätä lukeva tai kirjoittava, voin olla tuo älykkään rakkauden tietoinen luova voima, joka näkee, aistii, kuulee, tuntee ja tietää, mitä elämän hyvä juuri nyt on.

Tiedänkö, mitä on hyvä, jolla ei ole vastakohtaa? Se on elämä nyt, siellä missä olen ja siinä, mitä olen, nyt. Minulla ei juuri nyt ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla ja tehdä, mitä olen ja mitä teen. En halua muuta, siis en halua. Olen ja teen, kumpaakaan minun ei tarvitse juuri nyt haluta. Olessani halusta vapaa, olen vapaa olemaan ja tekemään.

Tiedän paljonkin jo yksinkertaisesta hyvästä, ja teen parhaani pysyäkseni siihen yhteydessä. Se on minulle luomuelämää; luonnollista, ei keksittyä, nokkelaa, kikkailevaa, trendikästä, ovelaa, kiihottavaa.

Yksinkertainen hyvä on aina käden ulottuvilla; minun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. (Occamin partaveitsen laki!)

Nähtävästi kaiken tämän oivaltaminen ja toteuttaminen on elinkautinen harjoitus. Ja miksi ei olisi – olenhan täällä maanpäällä ruumillistuneena henkiolentona koko elinkaareni, ja kuljen hetki hetkeltä sen viimeisimmän vaiheen läpi juuri nyt.

Älykäs tieto on kokemuksen keräämää ja tietoisuuden avaamaa tietoa siitä, mitä en enää halua tai tarvitse. Tämä hetki on mitä tarvitsen, ja saan sen haluamatta. Tästä kiitos.

Ja olen sekä auttaja että autettava. En voisi olla mitä olen, ilman lukemattomien näkyvien ja näkymättömien auttajien armeijaa. Olen yhtälailla auttaja toisille. Olen yksin omassa elämässäni, sisälläni, yhteydessä elämään itseensä. Olen sisälläni myös yhteydessä auttajien kuoroon, ja antaessani sinne oman osuuteni, tulen osaksi tuota kuoroa toisten ja tämän mahtavan kokonaisuuden hyväksi.

Omaa elämääni ja elämäntyötäni en voi tehdä erillisenä sinusta, toisesta. Saan ja annan, annan ja saan. Ja kaikki muuttuu ja kaikki muuttaa jotain joksikin toiseksi, uudeksi, viimeisimmäksi muodoksi, joka sitten taas elää aikansa ja muuttuu toiseksi, jälleen kerran.

Jokaisella meillä on jotain annettavaa, luomu-sellaista. Sen paljastaminen kaiken aikansa eläneen roinan ja perittyjen ajatus-uskomus-mallien sekamelskasta vaatii elinvoimaa, älykkyyttä, rakkautta ja elämän yksinkertaista hyvää, siis iloa ilman mitään syytä. Olen siitä tänä aamuna nauttimassa, ja tiedän, että saan tuon nautinnon jakaa ja pian.

Se on muuten luomua.

Lauri

Alunperin kirjoitettu 4.3.2013

 

Lahjoista

Sain lahjan herätä tänä aamuna. Herätä aistilliseen ruumiiseen, kohtalaisen kivuttomana. Elämä lahjoi minua toisella, joka kosketti ihoani, hyväili minua. Sain lahjan pukea lämpimät, puhtaat vaatteet päälleni ja kävellä omin jaloin ulos kauniiseen lumiseen maisemaan. Sain ruokkia linnut, haistaa kirpeän raikkaan ilman ja havaita rauhan maan päällä. Mikään näistä lahjoista ei ole itsestäänselvyyksiä. Jonain päivänä menetän jokaisen niistä, mutta ei tänään. Siis tämä päivä, tämä hetki on lahja minulle elämältä itseltään.

Saan elää kauneuden keskellä; saan lämpimän asunnon, kukat ikkunalaudoilla. Minulla on tarpeeksi kaikkea. Saan lahjan elää ja tehdä työtä, joka on minulle mieluista, minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Saan antaa ja joku ottaa antini vastaan.

Tämä päivä on lahjojen päivä, jokaiselle sillä ulottuvuudella, johon kukin on valmis. Se on olemassaolon laki. Ja kaikella on paikkansa ja mikään ei ole väärin, kunhan vain annan kiitollisuuden koskettaa minua. Se nimittäin paljastaa suurimman lahjan.

Olen elämän lahjottu!

Lauri

P.S. Kirjoitukseni on alunperin vuodelta 2005 mutta pätee sataprosenttisesti myös tänä päivänä!

 photo-2

Ilmaisun vapautumisesta

Allaoleva tekstini on kolmen vuoden takaa, hieman muunneltuna.Englanninkielisessä maailmassa puhutaan sananvapaudesta termillä ’freedom of expression’. Sana tulee latinan sanasta ’exprimere’, to press out.
Siis se kuvaa yhdellä tasolla myös ihmisen omaksumaa vapautta ja oikeutta suostua tunkemaan ulos kaikki, mitä sisältäni paineen alla nousee.

Yli seitsemänkymmenen vuoden kokemuksen perusteella, tunnen tuon painekentän psyykessäni/psyykessämme koska sen myös yhteinen sellainen.

Olen luojan kiitos löytänyt vapauden olla ilmaisematta suurinta osaa siitä, mitä painekentästäni nousee ja pyrkii tunkeutumaan ihmisten ilmoille, koska mieleni luulee, että minulla on oikeus siihen. Mieleni on robottimainen typerys; mieleni ilmenee ajoittain ruumiissani. Minä olen yhteydessä johonkin syvempään ja suurempaan tilassa ennen mieltäni poistuessani ajasta nykyhetken ajattomuuteen.

En yleensä myöskään ulosta tai piereskele julkisesti parhaani mukaan. Sulatan kokemukseni, annan sen kompostoitua ja muuntua sisälläni jonkin suuremman todellisuuden hyväksi, tietoisesti. Kiertoon se, mitä olen ja ilmaisen kaikilla ulottuvuuksilla menee joka tapauksessa. Tämä on termodynamiikan toisen lain alaista toimintaa.

En ole sensuurin uhri. ’Censere’ alunperin latinaksi: ’harkita, punnita, arvostaa’ antaa ehkä vinkin siitä, mitä oma kokemukseni ilmaisun vapaudesta on. Tämä harkinta, punninta ei ole mentaalista rationaalista vaan psyykkistä, loogista, kokonaisvaltaista, spontaania sulattamista ja raaka-aineen jalostamista. Vastaus ja vastuu tulevat myös samasta juuresta ’respondeo’. Eugen Rosenstock-Huessy tietääkseni muokkasi lauseen: Respondeo, ergo sum – Vastaan, siis olen. Minä vielä kääntäisin sen näin päin, Olen – siis vastaan. Se on vastuuni.

fullsizeoutput_2320

Kuka hyvänen sen sanoi, se istuu minulle omassa kokemuksessani. Olen vastaava olento, kommunikoiva, ilmaiseva olento. Vastuullani on vastata tilanteisiin niiden tarpeen ja totuuden mukaisesti, hetki hetkeltä ja spontaanisti; olenhan suorassa lähetyksessä joka hetki.

Silkka elävä läsnäoleva oleminen on taito ja taide – aina ja ainoastaan siellä missä olen juurtuneena siihen paikkaan, tilaan tilanteeseen jossa juuri minä olen juurtunut maajuuriini ja samanaikaisesti ilmajuuriini; elävä ihmispuu osana valtavaa metsää yhteydessä kokonaisuuden rihmastoon, näkyvään ja näkymättömään, juuri näin, juuri nyt!

Olen siis enenevästi vapaa pakkomielteisestä tarpeesta ilmaista mitä sylki suuhun tuo, tunkea jokainen mielipiteeni ja asenteeni, varsinkin tarkoituksenmukaisesti tai pakonomaisen reaktiivisesti loukkaavat ja vihamieliset sanat ja teot ihmisten ilmoille toisten taakaksi ja rasitteeksi.

Sanon mitä sanon ja kannan vastuun sanoistani. Olen varmasti ilmaissut elämäni aikana paljon roskaa ja mahdollisesti teen sitä ajoittain edelleen. Nuo roskat joudun tai saan siivota jossain toisessa elämäni vaiheessa tai tilanteessa. Kokemus opettaa, ohjaa. Omaan kokemukseen perustuva syvenevä tietoisuus ja kiitollisuus on se oikea sensuuri.

Tästä vapaudesta kiitän, sillä se vapauttaa yhtälailla sanan, kuten myös kaiken muun ilmaisun hengen esiintymään elävänä oikealla hetkellä, oikeassa tilanteessa palvelemaan jotain suurempaa ja arvokkaampaa kuin vain itsekästä ja usein tyhmää, tuhoavaa ja arvotonta mielipidettä.

Ehkä jopa vapauden ilmaista jotain todellista rakkaudesta elämään itseensä.

Ah, mikä elämä, rakkaani!

Lauri

Sanan vapaudesta

On aika vapauttaa
Sana.

Alussa oli Sana.

Sana on yhä:
rasitettuna,
raiskattuna,
turmeltuneena,
väsyneenä
Sanan hengen
piiloutumiseen
sanojen hölinään,
meluun, tyhmyyteen,
väkivaltaisuuteen,
uskomuksiin ja
oikeaoppisuuksiin.

Elävä sana
etsii helinäänsä,
sointuansa ja sointiansa
totuuden ja rakkauden
vehreällä niityllä,
kaukana maailman
melusta ja hälinästä.
Sisälläni
Elämäni syvyyksissä.
Tähtitaivaan
korkeassa kirkkaudessa.

Elävä sana odottaa
vapautumista
mielipiteistä,
puolesta tai
vastapuolesta,
kaikesta kiivastelusta.

Kun elävän sanan
painoarvo palautuu
se tyhjentää,
hiljentää, vapauttaa
ja yhdistää
puhujan ja
kuulijan
johonkin yhteen
suurensuureen
hiventä pienempään,
kaiken kattavaan
paljastavaan,
puhdistavan,
jakautumattomaan.

Sana silloin puhuu
ja palvelee
tietoisuuden rakkautta
ja
rakkauden tietoisuutta.

Puhu se sana.
Kuule se sana.

 

Uuden vuoden kynnyksellä

fullsizeoutput_22ebTervehdys aamuvarhaisen rauhasta! Aamutulen uunissa hiillos, istun ikkunan edessä katsellen lumiseen maisemaan, lumilyhdyssä elävä tuli vielä palaa. Elävää rauhaa, kauneutta tilassa, jossa ei ole eroa ulkoisen ja sisäisen välillä; ei kaksi vaan ainoastaan tämä yksi ihmeellinen elämä, joka olen, ja joka ilmenee havaintojen kirjona tilassa, täynnä kuhisevaa elämän mahdollisuutta.

Nostin aamulla taas kortin rakkaasta seuralaisestani vuosikymmenten varrelta, tarot- eli tarupakasta, myyttien, symbolien, ihmiskunnan taitotaiteen aarrearkusta. Sieltä eteeni nousi Lanttien prinsessa, maan elinvoiman edustaja, raskaana uudesta elämästä, suuri käärmeennahkaviitta harteillaan, valon sauva kohti maata. Käytännöllisen, käsinkosketeltavan luovuuden äiti; rakastava, rakastettu nainen, tuntosarvet elossa, juuret syvällä maan vihreässä voimassa, yin ja yang tasapainossa. Hänen suora yhteytensä elinvoimaan, maahan, valoon ja voimaan luo aina uutta rakkauden työtä tänne maailmaan, jossa sitä kipeästi tarvitaan. IMG_7188

Toinenkin symbolikartta vahvistaa samaa viestiä. Astrologisesti Venus, Saturnus ja Pluto ovat kaikki Kauriin merkissä haastamassa meitä katsomaan, mitkä käytännön rakenteet ja asenteet kaipaavat remonttia palvellakseen paremmin yhteistä hyvää. Rakentamamme maailma ei ole kestävällä pohjalla, ei se ole sitä koskaan ollut eikä tule olemaan niin kauan kuin emme osaa yksilöinä, yhteisöinä, kansoina ja elämän muotojen kokonaisuutena olla yhteydessä tähän yhteiseen hyvään, elämän/kuoleman tanssiin, josta olemme joka iikka kotoisin.

Näinä välipäivinä, talvipäivän seisauksen ja uuden vuoden välimaastossa, on hyvä pysähtyä, levätä, tutkia mitä todella arvostan ja olen valmis tuomaan tähän yhteiseen elämään Maa-planeetalla. Olen sekä antaja että vastaanottaja, ja oman elämäni lähipiirissä ovat lähimmäiseni, kukin kerrallaan.

Elämäni koko spiraalin on tarkoitus säilyä yhteydessä  ja nivoutuneena suureen yhdistävään kokonaisuuteen ja voimaan. Tämä tietoisuuden ja oikeudenmukaisuuden spiraali pyrkii sisältämään kaiken, minkä alkuräjähdys hajotti lukemattomiin hiukkasiin. Se pyrkii sisältämään sen astiassa, joka on potentiaalisesti tarpeeksi kaikensisältävä ja suuri ottamaan tämän kaiken vastaan ja huomioon, häiriintymättä siitä lainkaan. Tämän vuoksi universumi laajenee koko ajan.

Homma on loputon, ja tärkein hommaaja olen minä, yksilö, ollessani jakautumaton, yksi, ja samalla yhteydessä siihen tietoon, että jokainen toinen on kotoisin samasta yhdestä elämästä, vain toisessa muodossa, paikassa, kokemuksen vaiheessa.

Takapihamme metsässä lukemattomat puut osaavat olla puiksi ihan sopuisasti. Osaankohan minä olla ihmisiksi, vaikka ensin itseni kanssa, sitten sinun, toisen kanssasi, ja sitten sen laajenevan piirin kanssa, joka juurtuu samaan maaperään, nousee kohti samaa aurinkoa, samoja tähtiä, tuolla äärettömällä taivaan kaarella?

Tervetuloa ihmettelemään tätä kaikkea ja elämäsi kokonaisuutta Ajattoman sylissä – loppiaisretriitissäni Sipoossa, jossa on muutamalle vielä tilaa, tai tammikuun aikana kahdenkeskisissä tarotsessioissa, joko Skypen välityksellä tai kotonani Tampereella.

Lauri

 

https://laurisiirala.fi/uuden-vuoden-kynnyksella-tarotsessiot/

https://laurisiirala.fi/kurssikalenteri/ajattoman-sylissa/