Respondeo ergo sum – Vastaan, siksi olen 

Kaikki alkaa havahtumisesta siihen, että minä olen. Kun olen yhteydessä olemiseen, tästä olemisen havainnosta käsin nousee spontaanisti vastaus tilanteeseen, jos tilanteen tarve on, että vastaan siihen muulla kuin olemisella. Kun olen mitä olen, olen yhteydessä siihen, mikä on hetken ja tilanteen todellisuus, kunhan poistan välistä ajattelevan, aikaa luovan mieleni. Aika ei ole koskaan suora vastaus; suora vastaus on liike, ääni, katse tai jokin muu toiminta, joka heijastaa tilanteen tarvetta.

Kun olen harmoniassa olemisen kanssa, oleminen sinänsä on jo elävä vastaus, joka heijastaa sitä, että voin vain olla tässä, minun ei tarvitse reagoida – kaikki hyvin juuri näin, juuri nyt. Mikä hyvänsä tilanne onkin, oleminen on stabilisoiva, rauhaa ja selkeyttä tuova vastaus. Kun olemukseni vastaa toimimalla, se palvelee tilanteen tarvetta, suostuen muuttumaan johonkin suuntaan, sillä kaikki muuttuu koko ajan. Kun olen harmoniassa sisälläni sen kanssa, mitä kokemukseni kertoo, olemiseni tarjoaa tilanteelle harmonisoivan vaikutteen, josta syntyy aina jotain uutta. 

Tämä elävä palanen maata, joka olen, liikkuu suurten lainalaisuuksien voimakentissä koko ajan. Olen alkuhiukkanen potentiaalista tietoisuutta ja osa evoluutiota. Oma psykofyysinen koostumukseni on sormenjälki elämä-kuoleman yhtälöstä, se on työsarkani maan päällä. Se paljastuu hetki hetkeltä vastauksestani siihen kutsuun, jonka saan sisältäni ja ulkoapäin. Ja koko luomakunta vastaa koko ajan, vain olemalla, tai sillä mitä tapahtuu. Maailmassamme on paljon kauneutta mutta myös paljon kauheutta. 

Työni tarkoitus on auttaa jokaista löytämään se ydin ja voima, joka yhdistää minut tarkoitukseeni olla juuri tätä, mitä olen, ja vastata tästä käsin mihin hyvänsä hetkeen ja tilanteeseen nykyhetkessä. Se on myös tilaisuus minulle aina uuteen vastaukseen niin, että en ainoastaan kertaa robottimaista reaktiivisuutta itsessäni. Siirryn yhä enemmän palvelemaan tietoisuuden tarkoitusta, jossa tiedän oman tarkoitukseni ja tottelen sitä. Sillä kun olen tietoinen tarkoituksestani, voin elää tarkoitustani joka hetki. 

Ja kun otan vastuun vastauksestani, löydän sisälläni aina sen tilan, joka yhdistää minut kokonaisuuteen, joka puolestaan elävöittää minut ja mahdollisesti jokaisen toisen hiukkasen. Se on resonointia: niin metsä vastaa kun metsään huudetaan. Metsä vastaa koko ajan, tämä kokonaisuus ja sen jokainen osanen vastaa omalla kyvyllään ja tarpeellaan löytää yhteys siihen tietoon, että kaikki olemme yhtä, kaikki olemme elämää. Me tanssimme muodon ja muodottoman, elämän ja kuoleman muutoskentässä, josta meidän on tarkoitus suodattaa lisäarvoa. Sen lisäarvon nimi on nähdäkseni rakkaus. Näen yhä enemmän, että elämämme täällä on jatkuvasti muuntuva rakkaustarina, jossa uusi vivahde rakkautta aina syntyy. Ja muutoksen hetket pyrkivät luomaan mahdollisuuden sille, että jotain uutta ja todellista paljastuu, tulee näkyväksi, tietoiseksi.

Tulemme tänäkin vuonna tutkimaan yhdessä olemisen taajuuksia, sillä oleminen on avain tietoisempaan elämään; siihen, että osaan olla ilman jatkuvaa mielen liikettä, joka luo aikaa ja vie minut pois nykyhetkestä. Heti kun astun pois ajatusmyllystä, joka ihmismieli on, hetken todellisuus avautuu minulle yhä enemmän. Jos voin hypätä pois tästä oravanpyörästä nyt, kaikki elävä liikkuu, säteilee tai elävöittää minua sisälläni, ja ajan jana pysähtyy, mutta elämän vana yhä kuhisee. Mieleni ei liiku ja havaintokykyni herää toiseen todellisuuteen, jota jollain taajuudella voisi kutsua rakastumiseksi tai kuolemaksi. Jokin mennyt minussa romahtaa ja se onkin eräänlainen kuolema, kun tajuan, että jokin vanha kuvio, tottumus tai uskomus minusta haihtuu. Uskomukset sulkevat pois mahdollisuuksia, ne vievät minut pois tämän hetken mahdollisuudesta olla väylä, portti tai avain, joka avaa uuden vielä tuntemattoman oven. 

Olemisen tila on jakautumatonta hyvää, jolla ei ole vastakohtaa. Se on suomalaista zeniä: tää on tätä, nyt. Ja kun tää on täysin vain just tätä, eikä minussa ole mitään vasta-lausetta, mieli-pidettä, odotusta, vaatimusta mihinkään muuhun, niin tämä tila avartuu, haihtuu ja aine muuttuu energiaksi, elinvoimaksi. Löydän ajattoman ulottuvuuden, ja kiitän.

Kevätkauden aikana teemme sarjan harjoituksia, jotka syntyvät hetkessä, ja niihin linkittyy jokaisen oma kokemus. Lopulta kohtaamisemme on vuorovaikutusta kaikkien osasten välillä, ja jokainen, joka on mukana ja läsnä, tuo yhteiseen tilaan oman ulottuvuutensa. Katsomme yhdessä miten metsä vastaa, kun siihen huudetaan. 

Työni ei ole minkään tietyn menetelmän opettamista vaan elävän vanan seuraamista. Jokainen seuraa tätä vanaa omalla elävällä taajuudellaan. Havainnoimme myös siitä, minkälaisia vastauksia tästä elävästä vanasta nousee, mitä tarkoittaa ’nyhjästä tyhjästä’. Mitä enemmän tyhjennämme yhteistä tilaa menneisyydestä, pelosta, ahdistuksesta, tuosta tyhentyvästä tilasta nousee jotain, jota voisi kutsua tietoisuustaiteeksi. 

Tämä on luopumisen ja luomisen työtä; luomme uusia yhteyksiä ja luovumme vanhoista. Kyse on lopulta elinkautisesta harjoituksesta. Sen aikana nousee myös ääntä, sanoja, liikettä, vastauksia. Hiljennymme yhdessä, mutta lähetämme myös katseemme siihen ihmeelliseen moderniin tilaan, minkä nettiyhteys mahdollistaa. Ja kun lähetämme sen tähän tilaan emmekä mihinkään kuvitteelliseen vempeleeseen, niin tämä tila, sisäinen rihmasto ja yhteys, inner-net, tekee sen olennaisen työn ja kone on sille vain väline.  Inner-net on ollut olemassa jo paljon ennen internetiä, vaikka annamme usein enemmän todellisuutta sille kuin sisäiselle yhteydelle.

Osana tämän pandemian aikaa meillä on mahdollisuus nähdä, havaita ja vastata jollain uudella tavalla ja taajuudella siihen, mikä on mahdollista. Vaikka näennäisesti olemme etäällä toisistamme, olemme silti yhteydessä johonkin, joka yhdistää meidät, yhdistää kaiken.

Tervetuloa siis mukaan kevään tilaisuuksiini zoomilla tai tapaamaan minua yksityisesti, joko nokitusten turvaetäisyydellä Tampereella tai etäyhteydellä. Ja hyvällä onnella myös jossain vaiheessa taas yhteisissä viihtyisissä tiloissa ja paikoissa järjestettävissä tapahtumissa.

Lauri Siirala