Täytyy nousta sängystä,
venyttää koipensa,
pukea päälle,
valita vaatteet oikeat säälle.

Täytyy leikata kynsiä,
leikata tukkaa,
täytyy istua pöntöllä,
aikaa menee hukkaan!

Täytyy kulkea puutarhassa,
nuuhkia säätä,
katsella ja kastella kukkia,
raapia päätä.

Täytyy leikata ruohoa,
tyhjentää kompostia,
haravoida lehtiä jos
jaksaa ja muistaa.

Täytyy pestä hampaat
ja kammata tukka,
täytyy juoda kahvia
ja täyttää masu,
ettei liian varhain väsy.

Ja kaiken tämän
homman jatkuvan
keskellä, olla mitä
oon, hetki hetkeltä,
juuri tässä hetkessä
keskellä toimen,
vaihtuvan homman,
ja sitten toisen.

Täytyy muistaa
pysähtyä hetkeksi
ja aina vain olla,
olla ihan nolla,
olla yhtä tyhjän kanssa,
ei muuten kestä polla!

Tyhjää täynnä
täytyy myös olla,
nollata polla,
olla ihan pimeä,
ainakin puoliks
täyttyä tyhjällä,
ei huolil!

Täytyy muistaa olla
eläkkeellä aina
silloin tällöin,
työ myös maistuu
kun eläkkeen unohtaa,
ja nuori mies
vanhoista luista
nousee ja kohoaa.

Hän päätään nostaa
korkeuksia kohti,
ei ikää, ei mennyttä,
tulevaa pohdi.

Kaikki tämä täytyy
muistaa, muuten ei
tää hyvä elämä
voi luistaa!

Vielä yksi värssy,
ehkä tärkein näistä,
kullekin tätä lukevalle
varmaankin juttu,
tieto tai aavistus tuttu:

Rakkautta, kauneutta,
totuutta ei tarvitse
eikä voi muistaa!

Ne kaikki ilmenevät
muualta kuin muisti
tai ihmisen mieli.

Ne puhuu, laulaa
kieltä ja kosketusta
jostakin suuresta,
joka hetki uudesta.

Tämän kun huomaan,
pysähdys on varma!

Ja virta tuon jonkin
suurempi kuin kaikki muu,
mukaansa kutsuu,
juu, juu, juu!!!

Sinne meni hoppu,
ajatuksen loppu!

Minne se vie,
sinne meen mie…

Lauri 73v