Mitä ravitsen? Mikä ravitsee ja mitä – juuri näin, juuri nyt?
Olen kirjoitellut ja ehdottanut viimeksi kuluneen jakson aikana että kukin meistä tutkisi omaa kokemustamme nykyhetkessä erilaisilla teemoilla kuten ”Juuri näin, juuri nyt”, ”Välittäjäainetta”, ”Yhdistävä tekijä” ja ”Elävä palanen maata”. Nämä teemat puhuttelevat minua edelleen ja kuulette lisää niistä tämänkin vuoden aikana tilaisuuksissani ja kirjoituksissani, jos Luoja sallii.
Tänä aamuna sain vahvistuksen kaikkien näiden teemojen yhteenkuuluvuudesta omassa palasessani elävää maata. Kävin viemässä Iinan omiin hommiinsa, ja palasin itse omiini. Olimme välittäjäainetta toisillemme, juuri niin, juuri silloisessa hetkien jatkumossa.
Palasin kotiin, ja istuin ikkunan eteen työskentelenään. Näin miten oravat, eläinkunnan lähitoverini, kaivoivat ruokaansa lumen alta. Huomasin tarpeeni vastata tilanteeseen puhdistamalla lunta pois ja viemällä vähän lisää murkinaa tämän saman luomakunnan toisille jäsenille, sillä he ovat osasia elävää maata, kuten minäkin.
Huomasin jotain uutta, elävää itsessäni. Yhdistävä tekijä näyttäytyi, ilmeni omana tietonani yhteydestä rakkauteen. Jotain sisälläni avautui, humahti lävitseni, vahvistaen tietoani.
Tiedän, miten rakkaus on ensisijaisesti sisäinen yhteys, joka kutsuu minua luokseen. Samalla tämä on kutsu mahdolliseen toimintaan, vastaamaan hetkessä ilmenevään tilanteeseen. Tuo tilanne on tilaisuus palvella samasta maasta koostuvien luomakunnan toisten jäsenten tarvetta tulla ravituksi jollain rakkauden monista taajuuksista. Tulemme näin yhdistäviksi tekijöiksi rakkaudessa, yksi kaikkien ja kaikki yhden rakkauden ja sen tiedostamisen hyväksi. Rakkaus, mon amour, rakastettuni!
Sitten vielä kuulen ja tottelen sormieni kutsua näpytellä nämä sanat ruudulle, siirtää ne jollekin nykyajan lintulaudoista jakeluun toisille, ehkä sinulle.
Se ei ole henkilökohtaista. Pitäköön hyvänään, kuka sen hyväksi näkee, kokee, tietää ja mahdollisesti jatkojalostaa eteenpäin.
Aamun hyvien uutisten jakelija
Lauri hervantalainen
Lauri Siirala 