Ihmiskunta on ajamassa maapallon ekosysteemin ja itsensä tuhon partaalle, ja tuho jatkuu ahneuden, sotien, riiston ja väkivallan nimissä. Rationaalisesta näkökulmasta maailman tilanne näyttää toivottomalta ja tuhoon tuomitulta. Tätä viestiä vahvistaa ihmiskunnan kollektiivinen mieli, media ja tiede. 

Nykyinen tilanne on kuitenkin vain yksi luku laajemmassa tarinassa ja ihmiskunnan omassa kehityshistoriassa. Olemme osa suurempaa, kosmista ja kuolematonta kertomusta, jossa tietoisuus avaa tien rakkaudelle, luovuudelle ja aistilliselle elämälle maaplaneetalla. Kun tämä toteutuu riittävästi, meillä on annettavaa muulle kosmokselle. 

Jokaisella meistä on avainrooli tämän tarinan käännekohdassa. 

Näkemykseni on, että ihmiskunnan seuraava kehitysvaihe tapahtuu pääasiassa yksilötasolla, korostaen yksilön merkitystä. Yksilö on kuin pienin jakautumaton hiukkanen, yksi ainutlaatuinen olemus. Englanninkielinen termi ”individual” viittaa jakautumattomuuteen ja yksilöitymiseen.

Tämä yksilö, jakautumaton yksikkö, joka minä olen, pyrkii löytämään oman yksilöllisyytensä hyödyksi kaikelle. Olen vastuussa omasta jakautumattomuudestani ilman kompromisseja. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle on annettava oikeus ja vastuu löytää oma totuutensa. Oma henkilökohtainen vastuuni ja toimintani jokaisessa vuorovaikutushetkessä voivat joko auttaa, olla neutraaleja tai vaikeuttaa toisen mahdollisuutta omaan vastuuseensa ja oikeuteensa. 

Mitä sitten voimme tehdä yksilöinä muutoksen aikaansaamiseksi?

Kestävän tulevaisuuden kannalta on keskeistä irrottautua omasta reaktiivisuuden kierteestämme, ja sen sijasta luoda elävää kuuntelevaa yhteyttä sisäiseen tilaamme ja tilanteisiin, joissa elämme ja kohtaamme toisia. Tämä on tärkeä avain sekä henkilökohtaisesti että planeettamme hyvinvoinnin kannalta.

Vaikka olen yksilö, yksi ja yksin, olen samalla osa suurempaa kokonaisuutta, yhteydessä muihin ainutlaatuisiin osasiin. Jokainen minä on yksi ainutlaatuinen ilmentymä muuttuvuuden lakien – syntymän, kehityksen ja kuoleman – muodonmuutoksen alaisena. Olen tietoisuudelle avautuva kuolematon hippunen, ikuista elämää väliaikaisessa, muuttuvassa muodossa. Tämä muoto on silti tärkeä. Tällä hetkellä maan päällä olen tätä, olen yksi, en kaksi. Olemukseni moninaiset, vielä tuntemattomat taajuudet ja ominaisuudet paljastuvat vasta, kun aika ’ohenee’ tarpeeksi.

Mitä siis voin tehdä? Voin olla yhteydessä elämään sisälläni tässä hetkessä, elää täydesti ja vapautua menneisyydestä sekä tulevaisuudesta. Voin olla läsnä elämän omalle pulssille ja sykkeelle, aluksi aisteissani ja sitten aistieni tuolla puolen, ohenevassa ajassa ja avartuvassa tilassa. Voin vastata hetkiin ja tilanteisiin antamalla ongelmattoman, vastuullisen läsnäoloni panoksen, edistäen suurempaa hyvää. Jos ei muuten, ainakin voin olla ongelmaton itselleni ja muille.

Voin antaa spontaanin vastaukseni jonkun toisen ihmisen tai tilanteen tarpeeseen oman elinvoimani ja rakkauteni ohjauksessa. Sen muotoa tai laatua en voi ennustaa, mutta tiedän olevani vaihtoehdoton ja täysin vastuussa. Olen mitä olen, teen mitä teen, ja kannan täyden vastuun, joka ilmenee elämäni olosuhteiden muuttuvissa muodoissa.

Näen, miten sisäinen maailmani hallitsee ulkoista, ja miten oma olemiseni luo elämäni puitteet jatkuvasti oman tarpeeni ja kokonaisuuden tarpeen mukaisesti. En aina saa haluamaani, mutta sen sijaan saan osakseni elämän tahdon sovitettuna tähän muotoon, näihin olosuhteisiin ja tapahtumiin. Tämä tapahtuu ihmeellisesti juuri minua varten, mutta samalla se palvelee muita ja tätä suurta, elävää kokonaisuutta.

En voi ennalta tietää olenko oikeassa vai väärässä tai tekoni vaikutuksia hyvään tai pahaan. Uskomukset ja opit eivät voi ennustaa tekojeni seurauksia. Tiedän vain, kun olen läsnä hetkessä ja yhteydessä hetkeen. Sisälläni on tiehyeet kaikkeen elettyyn totuuteen, viisauteen ja tietoon mutta myös keskeneräisyyteen, joka elää hyvän ja ei niin hyvän vaihtelevassa maastossa. Osallistun pakosta kumpaankin kunnes olen jakautumaton, minkä saavutan kuollessani – olipa se kuolemaa menneelle tai ruumiini muodon kuolemaa.

Käyn läpi kuoleman ja uudelleensyntymän kiertoa kerta toisensa jälkeen, mikä on ihmisen kohtalo. Silti olemisen voima odottaa minua aina tilassa sisälläni. Vierailen siellä säännöllisesti, mutta jätän sen uudelleen ja uudelleen, kunnes en enää voi tehdä niin.

Vähemmän ristiriitaa ja enemmän rakkautta tulevaan vuoteen!

Lauri

P.S. Tervetuloa myös vuoden aloitukseksi loppiaisviikonlopun retriittiimme Karjalohjalle, hiljentymään, kuuntelemaan, kokemaan ja kommunikoimaan yhteyttämme kaiken yhdistävään voimaan, elämään ja rakkauteen. Uusi vuosi antaa meille mahdollisuuden uusiutua, luoda yhteyttä sisäänpäin ja toisiimme.

Yhdessä luomamme retriitti tarjoaa meille puitteet ja harjoitukset, joissa jokainen voi tutkia olemisen voimakentän ihmeitä rohkeasti ja rehellisesti. Työskentelemme tosissamme mutta samalla leikkisästi, havainnoiden mitä matkallamme paljastuu kulkiessamme syvemmälle, avarampaan maastoon, huolettomuuteen, yksinkertaisuuteen, joka on pyhää. Matkalla löydämme varmasti haasteita ja hankaluuksia, mutta tarkoituksenamme on vapautua mielemme kiintymyksistä vanhoihin tanssiaskeliin ja – kuvioihin. Kuolemalla teemme tilaa elämälle.

Osana retriittiä myös tanssimme, liikumme, kosketamme, tuomme äänemme tilaan, sekä ulkoilemme rauhallisissa Elontulen maastoissa. Tarvittaessa voit maksaa retriitin kurssiosuuden 2-3: ssa erässä.

Voit vielä ilmoittautua mukaan sähköpostilla: info@laurisiirala.fi tai puh 045 6781303.