Ihmisihme keskellä häiriintynyttä maailmaa

 

IMG_5236

Olen ihmisihme keskellä häiriintynyttä maailmaa, meitä usein häiriintyviä ihmisiä, tarkoituksenani hyvä, häiriötön elämä, hetki kerrallaan.

Häiriintynyt häiritsee, sekä itseään että toisia. Häiriötiloja, epäjärjestyksen tilanteita ei voi välttää. Jokin tekijä aina siirtää, muuttaa tasapainon tilaa suuntaan tai toiseen; osaset syntyvät, muuttuvat, kuolevat, kokonaisuus säilyy. Erilaisia ainesosia, energian ja elinvoiman taajuuksia, niin tunnettuja kuin vielä tuntemattomiakin, on lukematon määrä. Niitä on luonnossa, mielessämme, psyykessämme, fysiikassa, kemiassa – minne hyvänsä katsonkin tähän elämän avautuvaan kenttään, sisälleni, tai alati muuttuviin, usein myös vaikeisiin olosuhteisiin ympärilläni. Täällä on jatkuvaa aaltoilua, muutosta, luomista, luopumista, kaikkialla ja kaikessa. Eikä se lopu koskaan. Kuolemattoman elämän avautuminen on ikuista, ja minä olen osanen sitä, niin kuin olet sinäkin, kuka hyvänsä, mikä hyvänsä toinen.

On ihmeellistä, että jokin elämää mahdollistava tasapaino ja järjestys ylipäätään löytyy – ja nykyhetken todellisuudessa se aina löytyy, kytkeytyessäni siihen yksilönä omakohtaisesti, ainoana varteenotettavana osasena tätä elävää, kaikensisältävää kokonaisuutta.

Varteenotettava tarkoittaa sitä, että olen suostuvainen olemaan läsnä, kuulolla, alttiina ja valmiina ottamaan vastaan, mitä tuleman pitää, ja tekemään parhaani sopeutuakseni ja sovittaakseni kaikki liikkuvat palaset eläväksi, häiriöttömäksi yhtälöksi, siellä missä olen. Se tarkoittaa myös sitä, että olen valmiina tähän, yhdessä toisten, tätä tarkoitusta palvelevien osasten kanssa, uudelleen ja uudelleen, ja sitten vielä uudelleen.

On olemassa voima, elämän voima ja ohjaava älykkyys, jotka luotsaavat kokemukseni myötä avautuvan tietotaitoni kehkeytymistä, sekä näkyvässä että näkymättömässä ulottuvuudessa. Tämä luo omasta elämästäni ja yhteisestä elämästämme elävän tietoisuuden taidetta – bit by bit. Luomme siis yhteydestämme kokonaisuuteen elämisen ja kuolemisen taidetta hetki hetkeltä. Osallistumme siihen osaltamme kukin yksin ja sen kautta väistämättä yhteydessä johonkin toiseen varteenotettavaksi suostuvaan osaseen.Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Olen yksilönä ensisijaisesti vastuussa elämälle itselleen. Elämä itse sisältää kaiken, jokaisen ikuisen alkuhiukkasen. Vastuuni on olla niin paljon kuin mahdollista, ainakin vähän yli puolet ja parhaimmillaan ehkä jopa 80 prosenttia, häiriötön itselleni omassa elävässä palasessani kosmisen ja maallisen elinvoiman ihmeellistä yhtälöä. Näin, ja vain näin, voin olla yhdistävä tekijä tässä lukemattomien ainesosien solusopassa, bittikeitossa.

fullsizeoutput_24edMiten sitten onnistun olemaan häiriötön? Vastaus on liian yksinkertainen ja silti ainoa toimiva ja todellinen menetelmä: päästän irti viimeisimmästä ajatuksestani nyt. Jokainen ajatus on aikaa, ajattelu luo aikaa, yhdistää aikaan, pyörittää aikaa, pohtii aikaa, ahdistuu ajasta ja ajattelusta. Aika ahdistaa ajattelijaa, eikä koskaan saa saaliistaan kiinni. Se on loputon onnettomuuden, häiriöiden oravanpyörä.

Ollessani niin kaikensisältävä kuin mahdollista, juuri sellaisena kuin juuri nyt ilmenen, niin suostuvainen yhtymään tarkoitukseeni olla varteenotettava kuin mahdollista, saan aina, juuri näin, juuri nyt, mahdollisuuden palvella kokonaisuutta itseni kautta, ja myös itseni hyväksi. Teen sen olemalla läsnä nyt, läsnä nykyhetken voimalle, sen ajattomalle todellisuudelle, johon ajatteleva ihmismieli ei koskaan voi yhtyä.

En voi ikinä olla missään muualla kuin täällä, missä olen juuri näin, juuri nyt. Ainoastaan näin ja nyt voin varteenotettavasti osallistua tähän häiriöiden sulattamiseen harmoniaksi ja edesauttamaan tämän metamorfoosin ikuista työtä. Kaikki minussa, kaikki kaikessa, on juuri niin kuin se voi olla juuri nyt.

Näen ja tiedän, miten häiriintynyttä ja häiritsevää vaihetta sekä ihmiskunta, sen osaset, että maaplaneettamme, kosminen kotimme, on läpikäymässä. Vastuuni on vastata siihen omalta osaltani, tilanne tilanteelta, hetki hetkeltä, luomalla uutta luopumalla menneestä, nyt. Se on syntymä-kuoleman ikuisen alkemian ihmeellinen mahdollisuus, suostuessani varteenotettavaksi.

Suostun, sallin, kuuntelen, kuulen, kommunikoin, kerron, välitän tietoni sinulle, toiselle, parhaani mukaan. Se on tarkoitukseni. Mikä on sinun?

Kerro minulle, niin tiedän. Saatamme näin yhdessä luoda avartuvaa, eheyttävää, elävää rihmastoa.

Suunnatkaamme kohti sitä, mikä on eheyttävää ja yhdistävää hyvää, niin omassa tilassamme kuin kohtaamisissamme toisten ihmisihmeitten kanssa.

Hyvää alkavaa vuotta 2019!

Lauri Siirala

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkemiaa

IMG_0771

Alkemia-sana viittaa muinaiseen tutkimukseen, aikansa tieteeseen eri puolilla maailmaa. Alkemistit pyrkivät tutkimaan ja todistamaan sekä fyysistä että metafyysistä mahdollisuutta muodonmuutokseen.

Fyysikot ovat todistaneet, että aine ja energia ovat vain saman plasman eri muotoja, taajuuksia, jotka voivat muuttua yhdestä toiseen tai olla molempia samanaikaisesti. Itse tutkin myös tätä mahdollisuutta omassa ruumiillistuneessa muodossani. Mitään muuta kuin muutosta ei maan päällä ole. Muutos on voima itsessään, ja nykyalkemistin työ on lopulta innoittavaa taitoa ja taidetta, joka ei pääty koskaan.

Taistelu muutosta vastaan on turhaa, mutta sen hyväksyminen, sen voimaan yhtyminen on meille mahdollista. Tämä tietoinen suuntaus luo yhteyden fuusiovoimaan, missä näennäisesti yhteensopimattomat ainekset yhtyvät joksikin vielä tuntemattomaksi uudeksi. Tämä on nykyajan alkemiaa.

Olemme luoneet maailman, jossa virikkeiden ja mahdollisuuksien määrä vain kasvaa. Miten osaan erottaa oleellisen epäoleellisesta? Miten voin tulla yksinkertaiseksi uudelleen? Tämä on oman aikamme alkemian haaste ja mahdollisuus: löytää kultahippuset vaskoolin sorasta.

Eilinen versio minusta on jo mennyt. Uusin versioni voi avautua, jos suostun antamaan vanhan itseni menehtyä. Elämäni todellisin maasto on sisälläni. Nykyajan alkemia on jalkautumista kartalta maastoon, laskeutumista kiireestä kantapäähän, siirtymistä periferiasta keskukseen, ainutkertaisen hiukkaseni, koostumukseni ytimeen. Sen elävän plasman keskellä on tila, olemisen tila. Alkemia on tämän yhdistävän keskuksen löytämisen taitoa, sen kuuntelemista ja tottelemista, nyt.

IMG_1193

Elämäni fuusioituminen yhdeksi kaikensisältäväksi kokonaisuudeksi juuri näin, juuri nyt, tässä hetkessä, paikassa ja tilanteessa, jossa ilmenen, on ihmeellisen yksinkertaista, koska mitään muuta mahdollisuutta ei todellisuudessa ole. Olen siis mitä olen, kun hyväksyn sen ilman vastakohtaa nyt.

Nykyihmisen mieli on kuitenkin ohjelmoitu muistamaan kipu ja ahdistus, märehtimään sitä sen poistamisen sijasta. Elän nykyhetken voiman, menneisyyden ja tulevaisuuden ristiaallokossa, ojan ja allikon välissä, syden ja saven vetovoimien kentässä. Kreikan mytologiassa tätä kuvasi Odysseyksen reitti Scyllan ja Kharybdiksen lävitse.

Joskus reitti on helppo, kun ohjaudun kultaista keskitietä hetkestä toiseen, iloiten hyvästä olosta, onnistumisesta, menestyksestä. Ennemmin tai myöhemmin tuulen suunta kuitenkin muuttuu, odotukseni ei toteudu, tekemiseni ei elävöitä tai täytä tavoitetta, jonka oletan olevan niin tärkeä. Petyn, suutun, masennun, annan periksi, syytän tai syyllistyn, turhaudun, tai pinnistän, ponnistan, taistelen.

Sisälleni on iskostunut lukemattomia uskomuksia siitä, miten minun pitäisi navigoida ennalta määriteltyjä polkuja, samastua toisten kartoittamaan uskomusten suohon, rämpiä kykyni mukaan odotusten, oletusten ja ennakkoluulojen maastossa, kuunnellen loppumattomiin asiantuntijoiden näkemyksiä. Miten selviän tästä ristiriidan maastosta ja palaan eläväksi, uudeksi, vapaaksi? Se on jokapäivän alkemiaa. Ristiriitojen kohtaamista en voi välttää. Ihmissuhteemme ovat haastavia, muuttuvien olosuhteiden keskellä eläminen on usein kuin lyijyä.

Ennemmin tai myöhemmin tulee aina vastoinkäymisiä, jotka vain minä voin kohdata uutena, kun olen valmis. Liittyessäni muutoksen ja nykyhetken voimaan voin löytää uusia ratkaisuja, mahdollisuuksia yhdistää ja yhtyä. Minun ei tarvitse olla oikeassa eikä toisen väärässä.

Fuusion alkemistinen voima vaatii paljon ja ei mitään. Ensisijaisesti se on luopumista. Ensimmäinen, mistä luovun, on viimeisin ajatus, joka pyrkii hallitsemaan minua ennaltaopittujen muottiensa mukaisesti. Uskomuksista vaarallisimmat liittyvät usein niin kutsuttuun henkiseen kasvuun. Mitään henkistä kasvua ei todellisuudessa ole, on vain riisuutumista siitä, mikä peittää elämän todellisuuden kaiken opitun, valmiiksi kaavoitetun krääsän alle. Voin kohdata itseni, elämän, todellisuuden ainoastaan nyt.

Alkemistin työ alkaa itsetuntemuksesta. Opi tuntemaan mistä koostut, opi hiljentämään papukaijamielesi, olemaan läsnä nykyhetkessä, aisteissasi, ruumiissasi, valmiina luopumaan menneestä versiostasi. Opi olemaan kuulolla havaintosi tilassa, elinvoimasi kentässä, joka on laajempi kuin pelkät aistisi. Tämän havainnon herättäminen henkiin vaatii luopumista kaikesta vähempiarvoisesta, jota riittää ajassamme.

Työni tässä vaiheessa kutsun sinua tutkimaan ja avaamaan kanssani elävää läsnäoloa nykyhetken voiman ja muutoksen aaltojen keskipisteessä. Kyky olla yhteydessä nykyhetken voimaan, muutoksen voimaan, yhdistää minut tahtoon, joka ei enää anna vaihtoehtoja, enkä niitä myöskään enää halua. Tiedän, mitä tiedän nyt ja se on tarpeeksi. En toivo, en odota. Olen.

Olemisesta kumpuaa tekemiseni, totuuteni, antini, ansioni. Kaikki tämä kumpuaa elämän armollisesta rakkaudesta omaa muotoaan, minua, kohtaan. Näin on ja olkoon.

Artikkeli ilmestyi alunperin Seppo Tanhuan sivuilla syksyllä 2018. 
Laurin alkemia (pdf)

photo-2
Seuraava mahdollisuus alkemiatyöhön kanssani täyden viikonlopun ajan on Loppiaisretriitti Sipoossa 4.-6.1.2019
Valmiina kaikkeen.

info@laurisiirala.fi
tai 045 678 1303.

Minua voit tavata myös yksityisesti kotonani Tampereella, videopuheluiden välityksellä, sekä ajoittain Helsingissä tai muualla Suomessa.

Integer riippukeinussa

Minä olen. Olen integer, kokonainen, eheä, jakautumaton hiukkanen ikuisuutta aineessa, muuttuvassa muodossa. Olen elinvoimankentän hiukkanen, osanen, yhdistävän voiman moniulotteinen taajuus.

Loikoilen tällä hetkellä kahden puun väliin ripustetussa riippukeinussa katsellen sudenkorentojen kirmailua taivaankaarella, tilassa, joka suostuu, sallii, yhdistää kaiken tämän yhdeksi kokonaisuudeksi, juuri nyt. Sudenkorennot ovat ikivanha muodonmuutoksen symboli, joka on tarjolla juuri minulle, todistaen tietoani todeksi, nyt.

Koska aikeeni on olla todellisuuden todistaja, annan nyt asiantuntijalausuntoni jakeluun. Mitä rakastan, sitä kommunikoin ja siihen yhdyn, kutsuen toisia hiukkasia kirmailemaan samassa tilassa, todistamaan omaa tietoaan todeksi. Aikalainen muodonmuuttajaeläinten ikuinen tanssi!

Tervetuloa mukaan, taivaankaaren äärettömyydessä on loputtomasti tilaa ja tilaisuuksia sille, joka on valmis ja avoin tulemaan muutoksen ohjaavan voiman ja tahdon alaiseksi.

Sisäinen tilani on osa tätä ääretöntä, ikuisista hiukkasista koostuvaa avaruutta. Se on Hän, tämä yhdistävä integer, ei henkilökohtainen vaikka onkin henkilöitynyt nykyhetkessä tässä aineen, elinvoiman ja tilan elävässä hetkessä, juuri näin, juuri nyt.

Muut pulinat pois.

L.

fullsizeoutput_243c

Mitä yhteistä on riippumatolla ja rakkaudella?

fullsizeoutput_241c

Mitä yhteistä on riippumatolla ja rakkaudella, sen lisäksi, että
molemmat alkavat R-kirjaimella?

Katsohan, onko kokemuksesi mukaan totta, että molemmat

  • kannattavat sitä, mikä kannatettavaksi suostuu
  • yhdistävät johonkin tukevaan ja kiinteään
  • sopeutuvat tai mukautuvat hetkeen, tilaan ja tilanteeseen
  • tanssivat tilan luovissa virtauksissa aina kun mahdollista
  • muuttavat muotoaan hetken tarpeen mukaan

Rakkaus pakenee ihmisen pyrkimystä määritellä sitä tai rajoittaa sen voimaa. Siispä jokainen sana, jonka tähänkin kirjoitan, on vain tämänhetkinen pyrkimykseni kuvata jotain siitä, mitä rakkaus omassa elävässä todellisuudessani on.

Rakkaus on uudistuva, uudistava ja yhdistävä voima nykyhetkessä, tai ehkä ennemminkin osa elämän suurempaa kehkeytyvää voimakenttää. 

Se ei ole ikinä itsestäänselvyys, eikä sinänsä ihmissuhde, parisuhde tai mihinkään uskomuksiin perustuva rakenne. Suhde ei tarkoita rakkautta eikä rakkaus suhdetta, kuten kokemuksestamme hyvin tiedämme.

Rakkaus on ennen kaikkea sisäinen yhteys. Se on myös yhteydenpitoa sen ulkoisen rihmaston kanssa, joka elämääni koskettaa, kannattaa ja elävöittää. Rakkaus sisälläni on todellista mutta aineetonta. Sen ilmentäminen maan päällä puolestaan on maanläheistä ja käytännöllistä.

Rakkaus kannattaa aina rakkautta; se vastaa aina rakkauteen siellä, missä rakkautta on. Mutta kun jokin vähempiarvoinen hallitsee, rakkaus vetäytyy taustalle odottamaan kärsivällisesti uutta mahdollisuutta rakkauden avautumiseen, uutena.

Lauri

IMG_2975

Jos koet kutsua lähteä tutkimaan tätä kannattavaa voimakenttää, jota rakkaudeksi sanotaan, tervetuloa vielä mukaan viikonloppuumme Kemiönsaarella, Labbnäsissa 3.-5.8. Jäljellä on enää muutama paikka, eli kannattaa ilmoittautua nopeasti.

Tarkoituksenamme on luoda elävä yhteys tähän voimaan sisällämme. Hiljentyminen olemisen tilaan ja siitä avautuva yhteys, sekä tuon yhteyden välittäminen toisille ja toisten kanssa luovat viikonloppumme peruskoreografian.

Lisäksi meillä on mahdollisuus katsoa, mitkä tekijät elämässämme nakertavat yhteyttämme rakkauteen, ja mitä voimme tehdä avataksemme tätä yhteyttä syvemmin, tai uudelleen, sekä toimia rakkauden voiman alaisina myös ihmissuhteissamme.

Päivien ohjelmaan kuuluvat myös tanssi-ja lauluhetket Alma Sipilän johdolla, järvi, rannat, sauna, isot nurmikentät ja Labbnäsin herkulliset ateriat. Tilaa on riittävästi sekä yhdessäololle että yksinololle.

Tarkoitus löytää tutkijan

IMG_20180709_115445

Tutkin, löydän, avaan ja avaudun.

Lähdin kävelemään ympäristööni. Ympäristöni on aina ympärilläni, ympyränä, muuntuvaa fraktaalina.

Sen keskipiste olen aina minä, tämä havainnon mahdollisuus, tutkimassa mitä kokemukseni piirissä ilmenee, hetki hetkeltä.

Tutkin havaintoni kentässä – tai todellisuudessa havaintoni elävä kenttä on se, joka tutkii – mitä heijastumia tämä elävä ääretön kenttä luo havaitakseni juuri nyt.

Miten ihmeellistä on olla tämä elämä, joka luo kauttani tyhjästä, ei-mistään, aina jotain uutta, alati muuttuvaa, elävää, elämää.

Tänä elämäni viimeisimpänä aamuna löydän jälleen yhteyden muodon ja muodottoman välillä, niiden välissä ja niiden välittämänä.

Ihastun, rakastun, rakastan tätä yhteyttä!

Rakkaus yhdistää, kannattaa, avaa ja avautuu, mutta yhtä lailla se myös sulkee vanhan, jo aikansa eläneen muodon pois, kunhan vain suostun lähtemään mukaan tähän muodon ja muodottoman tanssiin – juuri sellaisena kuin olen, missä olen ja minkä hyvänsä tilanteen ympäröimänä ilmenen.

Tarkoitus löytää tutkijan. Juuri näin, juuri nyt.

Hetkeen juurtunut
Lauri

Minun sote-uudistukseni, lyhyesti

Tänä aamuna olen uudistanut itseäni sosiaalisesti ensin herätessäni kumppanini kanssa, tervehtien häntä, hän minua. Tulimme terveiksi ja olimme syvästi sosiaalisia keskenämme.

Joimme kahvit aamuauringon paisteessa, sosialisoimme oravien, tinttien, kasvavien raparperien ja lukemattomien toisten elävien, näkyvien ja näkymättömien olentojen, olioiden kanssa. Tervehdimme heitä, he meitä.

Tuulen vieno henkäys uudisti pilvien vanoja, maan kierto siirsi juuri sopivasti varjoa, kun tuli turhan kuuma. Terveys huokui maasta ja tervehti taivasta.

fullsizeoutput_23caHoidin kompostia, kastelin ja valmistin kylvöalustaa. Huomasin väsymyksen aallon saapuvan, kuuntelin sitä ja laskeuduin rakkaalle sohvalleni hoitamaan terveyttäni. Pyyhin ensin otsaani, sitten kerrostumaa elinvoimaa ympärilläni, tervehdyin ja tervehdin tätä kaikkea. Olen siis sosiaalinen, terve.

Tarjoan tämän sote-uudistumisen ilmaisversion olemalla sosiaalinen somessa. Laitteeni tarjosi minulle ensin sanaa Suomessa. Miksi ei, olkoon tämä ilmaisversio valtakunnallinen, kansainvälinen, globaali, jopa kosminen, jos nuo hiukkaset tähän tarttuvat, ja tartuttavat eteenpäin. Irti on minusta, pitäköön hyvänään, kuka haluaa…!

Tällaista on sote-uudistuminen Hervannassa, metsän laidalla. Saa ottaa omakseen ja laittaa jakeluun omaan puutarhaan, niin sisäiseen, kuin ulkoiseen. Sisäinen hallitsee ulkoista.

Sote-Lauri