Integer riippukeinussa

Minä olen. Olen integer, kokonainen, eheä, jakautumaton hiukkanen ikuisuutta aineessa, muuttuvassa muodossa. Olen elinvoimankentän hiukkanen, osanen, yhdistävän voiman moniulotteinen taajuus.

Loikoilen tällä hetkellä kahden puun väliin ripustetussa riippukeinussa katsellen sudenkorentojen kirmailua taivaankaarella, tilassa, joka suostuu, sallii, yhdistää kaiken tämän yhdeksi kokonaisuudeksi, juuri nyt. Sudenkorennot ovat ikivanha muodonmuutoksen symboli, joka on tarjolla juuri minulle, todistaen tietoani todeksi, nyt.

Koska aikeeni on olla todellisuuden todistaja, annan nyt asiantuntijalausuntoni jakeluun. Mitä rakastan, sitä kommunikoin ja siihen yhdyn, kutsuen toisia hiukkasia kirmailemaan samassa tilassa, todistamaan omaa tietoaan todeksi. Aikalainen muodonmuuttajaeläinten ikuinen tanssi!

Tervetuloa mukaan, taivaankaaren äärettömyydessä on loputtomasti tilaa ja tilaisuuksia sille, joka on valmis ja avoin tulemaan muutoksen ohjaavan voiman ja tahdon alaiseksi.

Sisäinen tilani on osa tätä ääretöntä, ikuisista hiukkasista koostuvaa avaruutta. Se on Hän, tämä yhdistävä integer, ei henkilökohtainen vaikka onkin henkilöitynyt nykyhetkessä tässä aineen, elinvoiman ja tilan elävässä hetkessä, juuri näin, juuri nyt.

Muut pulinat pois.

L.

fullsizeoutput_243c

Mitä yhteistä on riippumatolla ja rakkaudella?

fullsizeoutput_241c

Mitä yhteistä on riippumatolla ja rakkaudella, sen lisäksi, että
molemmat alkavat R-kirjaimella?

Katsohan, onko kokemuksesi mukaan totta, että molemmat

  • kannattavat sitä, mikä kannatettavaksi suostuu
  • yhdistävät johonkin tukevaan ja kiinteään
  • sopeutuvat tai mukautuvat hetkeen, tilaan ja tilanteeseen
  • tanssivat tilan luovissa virtauksissa aina kun mahdollista
  • muuttavat muotoaan hetken tarpeen mukaan

Rakkaus pakenee ihmisen pyrkimystä määritellä sitä tai rajoittaa sen voimaa. Siispä jokainen sana, jonka tähänkin kirjoitan, on vain tämänhetkinen pyrkimykseni kuvata jotain siitä, mitä rakkaus omassa elävässä todellisuudessani on.

Rakkaus on uudistuva, uudistava ja yhdistävä voima nykyhetkessä, tai ehkä ennemminkin osa elämän suurempaa kehkeytyvää voimakenttää. 

Se ei ole ikinä itsestäänselvyys, eikä sinänsä ihmissuhde, parisuhde tai mihinkään uskomuksiin perustuva rakenne. Suhde ei tarkoita rakkautta eikä rakkaus suhdetta, kuten kokemuksestamme hyvin tiedämme.

Rakkaus on ennen kaikkea sisäinen yhteys. Se on myös yhteydenpitoa sen ulkoisen rihmaston kanssa, joka elämääni koskettaa, kannattaa ja elävöittää. Rakkaus sisälläni on todellista mutta aineetonta. Sen ilmentäminen maan päällä puolestaan on maanläheistä ja käytännöllistä.

Rakkaus kannattaa aina rakkautta; se vastaa aina rakkauteen siellä, missä rakkautta on. Mutta kun jokin vähempiarvoinen hallitsee, rakkaus vetäytyy taustalle odottamaan kärsivällisesti uutta mahdollisuutta rakkauden avautumiseen, uutena.

Lauri

IMG_2975

Jos koet kutsua lähteä tutkimaan tätä kannattavaa voimakenttää, jota rakkaudeksi sanotaan, tervetuloa vielä mukaan viikonloppuumme Kemiönsaarella, Labbnäsissa 3.-5.8. Jäljellä on enää muutama paikka, eli kannattaa ilmoittautua nopeasti.

Tarkoituksenamme on luoda elävä yhteys tähän voimaan sisällämme. Hiljentyminen olemisen tilaan ja siitä avautuva yhteys, sekä tuon yhteyden välittäminen toisille ja toisten kanssa luovat viikonloppumme peruskoreografian.

Lisäksi meillä on mahdollisuus katsoa, mitkä tekijät elämässämme nakertavat yhteyttämme rakkauteen, ja mitä voimme tehdä avataksemme tätä yhteyttä syvemmin, tai uudelleen, sekä toimia rakkauden voiman alaisina myös ihmissuhteissamme.

Päivien ohjelmaan kuuluvat myös tanssi-ja lauluhetket Alma Sipilän johdolla, järvi, rannat, sauna, isot nurmikentät ja Labbnäsin herkulliset ateriat. Tilaa on riittävästi sekä yhdessäololle että yksinololle.

Tarkoitus löytää tutkijan

IMG_20180709_115445

Tutkin, löydän, avaan ja avaudun.

Lähdin kävelemään ympäristööni. Ympäristöni on aina ympärilläni, ympyränä, muuntuvaa fraktaalina.

Sen keskipiste olen aina minä, tämä havainnon mahdollisuus, tutkimassa mitä kokemukseni piirissä ilmenee, hetki hetkeltä.

Tutkin havaintoni kentässä – tai todellisuudessa havaintoni elävä kenttä on se, joka tutkii – mitä heijastumia tämä elävä ääretön kenttä luo havaitakseni juuri nyt.

Miten ihmeellistä on olla tämä elämä, joka luo kauttani tyhjästä, ei-mistään, aina jotain uutta, alati muuttuvaa, elävää, elämää.

Tänä elämäni viimeisimpänä aamuna löydän jälleen yhteyden muodon ja muodottoman välillä, niiden välissä ja niiden välittämänä.

Ihastun, rakastun, rakastan tätä yhteyttä!

Rakkaus yhdistää, kannattaa, avaa ja avautuu, mutta yhtä lailla se myös sulkee vanhan, jo aikansa eläneen muodon pois, kunhan vain suostun lähtemään mukaan tähän muodon ja muodottoman tanssiin – juuri sellaisena kuin olen, missä olen ja minkä hyvänsä tilanteen ympäröimänä ilmenen.

Tarkoitus löytää tutkijan. Juuri näin, juuri nyt.

Hetkeen juurtunut
Lauri

Minun sote-uudistukseni, lyhyesti

Tänä aamuna olen uudistanut itseäni sosiaalisesti ensin herätessäni kumppanini kanssa, tervehtien häntä, hän minua. Tulimme terveiksi ja olimme syvästi sosiaalisia keskenämme.

Joimme kahvit aamuauringon paisteessa, sosialisoimme oravien, tinttien, kasvavien raparperien ja lukemattomien toisten elävien, näkyvien ja näkymättömien olentojen, olioiden kanssa. Tervehdimme heitä, he meitä.

Tuulen vieno henkäys uudisti pilvien vanoja, maan kierto siirsi juuri sopivasti varjoa, kun tuli turhan kuuma. Terveys huokui maasta ja tervehti taivasta.

fullsizeoutput_23caHoidin kompostia, kastelin ja valmistin kylvöalustaa. Huomasin väsymyksen aallon saapuvan, kuuntelin sitä ja laskeuduin rakkaalle sohvalleni hoitamaan terveyttäni. Pyyhin ensin otsaani, sitten kerrostumaa elinvoimaa ympärilläni, tervehdyin ja tervehdin tätä kaikkea. Olen siis sosiaalinen, terve.

Tarjoan tämän sote-uudistumisen ilmaisversion olemalla sosiaalinen somessa. Laitteeni tarjosi minulle ensin sanaa Suomessa. Miksi ei, olkoon tämä ilmaisversio valtakunnallinen, kansainvälinen, globaali, jopa kosminen, jos nuo hiukkaset tähän tarttuvat, ja tartuttavat eteenpäin. Irti on minusta, pitäköön hyvänään, kuka haluaa…!

Tällaista on sote-uudistuminen Hervannassa, metsän laidalla. Saa ottaa omakseen ja laittaa jakeluun omaan puutarhaan, niin sisäiseen, kuin ulkoiseen. Sisäinen hallitsee ulkoista.

Sote-Lauri

Luomisen henki

19581D3E-9F4F-4C59-B62E-4AD3F4C9A1BCAamu. Istun ja hengitän, olen siis hengissä, mutta olenko hengessä, sen luomisvoimassa? Olen kuulolla, istun, kuuntelen, katson, aistin, havaitsen. Vastaan antamalla kaikelle tälle sen ainoan lisäarvon jonka voin – läsnäoloni. Se on vastaukseni, eli vastuuni.

Vanha sananparsi sanoo: miten metsään huutaa, niin metsä vastaa. Saan vastauksen metsästäni, siitä luonnollisesta sisälläni ja ympärilläni, mistä kaikki luomisvoima nousee. Tuo vastaus on elämän avautuva syke tai virta sisälläni ja sen mukana tieto yhteydestäni, ykseydestäni – olen elossa, olen elämä, nyt.

Nyt tiedän tämän, ja lepään tässä tiedossa, kunnes tämä luomisvoima saa minut tekemään jotain muuta. Teen, katson, olen. Teen ja olen, olen ja teen ja seuraan seurauksia.

Omassa psyykessäni, eli metsässäni, on monia auttajia, jotka vastaavat jatkuvasti siihen, miten toiminnallani sinne huudan, eli viestitän. Ollessani kuulolla noille hyville haltijattarille, saan arvokasta palautetta, joka ohjaa toimintaani luomuvoimalla.

Psyykkeeni ja yhteiseen psyykkeemme on kuitenkin myös päässyt oleskelemaan monia ryökäleitä, vetelehtijöitä, troijalaisia hevosia, viruksia, haittaohjelmia, perittyjä ajatusmalleja, uskomuksia, harhaluuloja, jotka pyrkivät yhtälailla ohjaamaan elämäni kulkua pois nykyhetken yksinkertaisen hyvän kapealta polulta.

Miten erotan jyvät akanoista? Siis minä? Niinpä niin, ainoastaan minä, tätä lukeva tai kirjoittava, voin olla tuo älykkään rakkauden tietoinen luova voima, joka näkee, aistii, kuulee, tuntee ja tietää, mitä elämän hyvä juuri nyt on.

Tiedänkö, mitä on hyvä, jolla ei ole vastakohtaa? Se on elämä nyt, siellä missä olen ja siinä, mitä olen, nyt. Minulla ei juuri nyt ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla ja tehdä, mitä olen ja mitä teen. En halua muuta, siis en halua. Olen ja teen, kumpaakaan minun ei tarvitse juuri nyt haluta. Olessani halusta vapaa, olen vapaa olemaan ja tekemään.

Tiedän paljonkin jo yksinkertaisesta hyvästä, ja teen parhaani pysyäkseni siihen yhteydessä. Se on minulle luomuelämää; luonnollista, ei keksittyä, nokkelaa, kikkailevaa, trendikästä, ovelaa, kiihottavaa.

Yksinkertainen hyvä on aina käden ulottuvilla; minun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. (Occamin partaveitsen laki!)

Nähtävästi kaiken tämän oivaltaminen ja toteuttaminen on elinkautinen harjoitus. Ja miksi ei olisi – olenhan täällä maanpäällä ruumillistuneena henkiolentona koko elinkaareni, ja kuljen hetki hetkeltä sen viimeisimmän vaiheen läpi juuri nyt.

Älykäs tieto on kokemuksen keräämää ja tietoisuuden avaamaa tietoa siitä, mitä en enää halua tai tarvitse. Tämä hetki on mitä tarvitsen, ja saan sen haluamatta. Tästä kiitos.

Ja olen sekä auttaja että autettava. En voisi olla mitä olen, ilman lukemattomien näkyvien ja näkymättömien auttajien armeijaa. Olen yhtälailla auttaja toisille. Olen yksin omassa elämässäni, sisälläni, yhteydessä elämään itseensä. Olen sisälläni myös yhteydessä auttajien kuoroon, ja antaessani sinne oman osuuteni, tulen osaksi tuota kuoroa toisten ja tämän mahtavan kokonaisuuden hyväksi.

Omaa elämääni ja elämäntyötäni en voi tehdä erillisenä sinusta, toisesta. Saan ja annan, annan ja saan. Ja kaikki muuttuu ja kaikki muuttaa jotain joksikin toiseksi, uudeksi, viimeisimmäksi muodoksi, joka sitten taas elää aikansa ja muuttuu toiseksi, jälleen kerran.

Jokaisella meillä on jotain annettavaa, luomu-sellaista. Sen paljastaminen kaiken aikansa eläneen roinan ja perittyjen ajatus-uskomus-mallien sekamelskasta vaatii elinvoimaa, älykkyyttä, rakkautta ja elämän yksinkertaista hyvää, siis iloa ilman mitään syytä. Olen siitä tänä aamuna nauttimassa, ja tiedän, että saan tuon nautinnon jakaa ja pian.

Se on muuten luomua.

Lauri

Alunperin kirjoitettu 4.3.2013

 

Lahjoista

Sain lahjan herätä tänä aamuna. Herätä aistilliseen ruumiiseen, kohtalaisen kivuttomana. Elämä lahjoi minua toisella, joka kosketti ihoani, hyväili minua. Sain lahjan pukea lämpimät, puhtaat vaatteet päälleni ja kävellä omin jaloin ulos kauniiseen lumiseen maisemaan. Sain ruokkia linnut, haistaa kirpeän raikkaan ilman ja havaita rauhan maan päällä. Mikään näistä lahjoista ei ole itsestäänselvyyksiä. Jonain päivänä menetän jokaisen niistä, mutta ei tänään. Siis tämä päivä, tämä hetki on lahja minulle elämältä itseltään.

Saan elää kauneuden keskellä; saan lämpimän asunnon, kukat ikkunalaudoilla. Minulla on tarpeeksi kaikkea. Saan lahjan elää ja tehdä työtä, joka on minulle mieluista, minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Saan antaa ja joku ottaa antini vastaan.

Tämä päivä on lahjojen päivä, jokaiselle sillä ulottuvuudella, johon kukin on valmis. Se on olemassaolon laki. Ja kaikella on paikkansa ja mikään ei ole väärin, kunhan vain annan kiitollisuuden koskettaa minua. Se nimittäin paljastaa suurimman lahjan.

Olen elämän lahjottu!

Lauri

P.S. Kirjoitukseni on alunperin vuodelta 2005 mutta pätee sataprosenttisesti myös tänä päivänä!

 photo-2