Pohdin velkaa – mitä se oikeastaan on? Mitä on ottaa velkaa, ja miltä tuntuu olla velallinen? Mitä tarkoittaa olla indebted, olla kiitollisuudenvelassa? Mihin velanotto meidät velvoittaa, ja mitä on lopulta olla velaton?

Istun aamulla katse suunnattuna ulos pihalle, kohti metsää ja luontoa. Olen juuri lukenut uutiset valtion velkaantumisesta, velkajarruista ja leikkauksista, jotka osuvat vanhusten, vammaisten ja monien muiden haavoittuvien ryhmien hoitoon. Kaikkea perustellaan sillä, ettemme vain velkaantuisi liikaa.

Jokin tässä hätäisessä uutisvirrassa mättää; se vaatii minua katsomaan pintaa syvemmälle.

Henkilökohtainen ja yhteinen velka

Olen itsekin ottanut velkaa. Olen myös lainannut toisille oletuksella tai sopimuksella, että he maksaisivat takaisin sen, minkä annoin. Useimmat ovat näin tehneet, mutta jotkut eivät ole siihen kyenneet – monista eri syistä. Vuosikymmeniä sitten Kanadassa asuessani tein henkilökohtaisen vararikon. Julistauduin virallisesti kykenemättömäksi maksamaan takaisin pankille, jolta olin lainannut. Tiedän siis, miltä taloudellinen umpikuja tuntuu.

Silti tiedän myös, että olen velkaa elämälle itselleen. Olen saanut lahjan elää ruumiillistuneena juuri tässä ajassa ja muodossa oman elinkaareni loppuun asti – kunnes kuolema korjaa minut takaisin aineettomaan olemassaoloon Tuonelan virran tuolle puolen. Sinne päätyvät lopulta kaikki: velalliset ja velattomat, lainan antajat ja vastaanottajat. Siellä me kaikki olemme vapaita velasta ja sen rasitteista. Ei hassumpi ratkaisu!

Sukupolvien ketju

Puhumme usein siitä, mitä olemme velkaa menneille sukupolville. He ovat luoneet ne rakenteet ja arvot, joita me nyt pyrimme ylläpitämään ja uudistamaan. Tehtävämme on sovittaa nuo perinnöt muuttuviin olosuhteisiin, jotka ilmenevät evoluution uusina haasteina ja mahdollisuuksina.

Emme voi koskaan palata menneisyyteen – se on jo mennyt. Emme voi myöskään loikata valmiiseen tulevaisuuteen. Tulevaisuus muotoutuu askel kerrallaan muutoksen voiman, muuntuvien tarpeiden ja olosuhteiden ohjaamana – ad infinitum.

Vastuullisena velallisena uuteen

Olkaamme siis viisaita ja luovasti velallisia ihmisihmeitä, sekä yksin että yhdessä.

Astukaamme uuteen, vielä tuntemattomaan tulevaisuuteen vastuullisina velallisina. Otetaan ja annetaan parhaamme mukaan, kantaen vastuumme niin itsestämme kuin toisistammekin. Se on velkaa, jonka maksaminen on kunnia-asia.

Kuvat Pixabay