Ei puolesta, ei vastaan
vaan sitä mikä eheyttää,
nivoo yhteen, parantaa,
ja henkeä ja hetkeä
vain hengittää,
antaa pois,
ottaa pois,
antaa takaisin,
kun annettavaa on,
ees ja taas,
yhdistää ja palauttaa.

Päästää irti, antaa mennä,
antaa tulla taas,
kun aika täysi on,
ja tyhjän tarve tulee
tilaan ajallaan,
vuorollaan.

Ei puolesta, ei vastaan
vaan sitä, mikä yhdistää,
eheyttää
parantaa ja pelkistää.

Yksin –
vain yksin tätä olla voin,
kun kutsun kuulen sisältäin
antaa pois, päästää irti,
olla vapaa, antaa olla,
antaa toisen olla,
mennä, tulla
kuin kutsun kukin kuulee,
sitä tottelee ja totta on,
ei puolesta, ei vastaan
ottaa vastaan,
antaa pois,
ja vain on,
mitä oleminen on, ja on
ja ikuisesti on!

Oleminen, tila,
voima ikuinen
ja ainoastaan ikihetkessä
tässä, täällä, päällä maan,
tässä yhdessä, elävässä
muodossa, joka kukin
yksi olen ollessani
yhteydessä siihen
suuren suureen johonkin
joka tällä/tuollapuolen
muodon, ajan, aineen
syttyy, palaa, sammuu,
synnyttää ja tuhoaa,
kokoaa ja hajottaa,
yhdistää siksi yhdeksi,
jota jakaa ei voi kahdeksi.

Kaikki leikit, puuhat,
hommat monimuotoiset
elävien olentojen kaikken,
myös ihmisten, liikkeet
maiden, mannerten,
kosmistenkin hiukkasten
hiertää toisiansa vastaan
missä puolesta ja vastaan ilmenee,
kärjistyy ja rikkoo, murtaa, tuhoaa
ja niin tilaa uudelle
myös yhteydelle suurelle
ain antaa – näin ajan,
muodon vanaa kantaa.

Tuon vanan tällä, tuolla, puolen
on tila vapauden, ikuisen,
avoin kullekin kun kutsun kuulee:
ei puolesta, ei vastaan,
vaan sitä, mikä yhdistää,
eheyttää,
parantaa ja pelkistää.