Jostain syvältä sisältäni nousi muisto leikin tärkeydestä – se kuuluu lapseen, nuoruuteen ja viattomuuteen. Leikkivä ihminen on viisas ja viihdyttävä ihme. Leikki on oleellinen osa myös vanhan ihmisen olemusta ja tapaa olla vuorovaikutuksessa itsensä, toisten ja koko luomakunnan kanssa.

Ei vanha ole vakava vaan tosissaan ja todellinen. Aito, elävä ja elävöittävä olento osana valtavaa maailmaa. Tämä elokuun päivä on taas niin nimensä arvoinen: kaikki loistaa, muuttuu ja leikkii ilman erikoista päämäärää. Minä yhdyn leikkiin – olenhan leikkivä vanhukainen.

Nyt, kello kuudelta illalla, olen erittäin tyytyväinen vanhukainen. Komennan tätä sanelulaitetta: ”Kokeilehan kirjoittaa tämä uusi sana: vanhukainen!” Ei onnistunut vieläkään. Uudelleen siis: tulos oli ”Vanhainen” – lähes sitä, muttei kokonaan. Ehkä menee vielä hetki ennen kuin tämä laite oppii kuulemaan sanan vanhukainen oikein.

Olen saanut tänään paljon uutta hyvää tietoa ja kokemusta. Olen huomannut, miten mahdollista on olla suostumatta liikkumaan kivun kanssa. Voin aina löytää mahdollisimman kivuttoman vaihtoehdon liikkeelle, kun kuuntelen kehoni viestejä riittävän kiireettömästi.

Eräs viisas ihminen on jälleen näyttänyt minulle, miten toimia verkkaisesti ja viisaasti. Kuinka koskettaa kivun kosketuspintaa pehmeästi, lempeästi ja varmasti. Silloin keho kokee, että vaurio saa hyvää hoitoa, ja se löytää jälleen oman impulssinsa liikkua luonnollisesti.

Olen kiitollinen tälle ystävälleni, joka on jo vuosien ajan ohjannut minua kivuttomaan liikkeeseen lääkkeenä iän tuomiin vaurioihin ja vaivoihin. Hän luottaa yhä enemmän kehoni omaan viisauteen, kunhan se saa kokemuksen jostain sellaisesta, mikä tekee koko olemukselle hyvää.

Tätä kykyä pyrin välittämään toisillekin tällä uudella sanalla vanhukainen. Olen juuri tällä hetkellä tätä: elävä, tyytyväinen ja kiitollinen olento. Vanha iässä, mutta vanhukainen luonteeltani.

Vielä yksi huomio. Kokeillessani tätä uutta tapaa toimia vanhenevan ja hieman ruhjoutuneen kehoni kanssa huomaan, että minun täytyy tietoisesti kieltäytyä oikoteistä. Tiedän, miten kipu lievittyy, kun en kiirehdi ja annan keholle aikaa totella ajatustani määrätietoisen verkkaisesti.

Samaan aikaan toinen impulssi mielessäni vakoilee tilannetta ja ehdottaa: ”No, tehdäänpä se tällä kertaa nopeasti – ei sillä väliä, vaikka vähän koskeekin.”

Kyllä sillä on väliä. Mikään uusi ei toimi eikä tartu, jollen tee sitä uudelleen ja uudelleen määrätietoisesti, periksi antamatta.

Vanhukais-Lauri, tyytyväinen, myhäilevä äijä