Herätys

P1030517

Läpi verkkojen,
harsojen näkyvien
kuin myös näkymättömien
kulkee, virtaa, valo,
voima elämän,
sen tiedon välittää
kohti pintaa ihmisen,
sen elävöittää, yhdistää,
havahtumaan, avautumaan,
heräämään voimaan
itse elämän.

Herätyksen tämän
hyväks kaiken elävän,
lahjaks saatuaan
ryhtyy ihmisihme
tätä tyhjää tilaa tilaamaan
tähän yhtymään,
tätä keräämään ja
voimaa, virtaa, yhä hienompaa
kehräämään, punomaan,
jakelemaan, toimittamaan
eteenpäin, hengittämään,
antamaan tilaan, ilmaan,
tänne missä rakkautta
elämään kaivataan, kaivetaan,
ilmaisena, avoimena, vapaana
liikkumaan, koskettamaan
pintoja, valmiita
sitä, tätä välittämään
eteenpäin.

Tyhjäntoimittaja Lauri

 

 

Yhdistävä tekijä

Olemme jokainen omalla pyhiinvaelluksellamme olemassaolon ihmeellisessä maastossa, joka on jatkuvan muutoksen, myötä- ja vastoinkäymisten suunnistuskenttä, maasto ilman karttaa.

Tila, olemisen tila, tyhjentyvä tila, antaa meille tilaisuuden yhtyä johonkin sellaiseen, jolla ei ole vastakohtaa vaan ainoastaan tekijöitä, jotka yhdistyvät ja yhdistävät. Tätä ihmettä kutsumme rakkaudeksi, ja syvin kaipuumme on kokea tätä yhteyttä tavalla tai toisella.

Pyrimme usein ohittamaan tämän hetkessä tapahtuvan ihmeen rakentamalla käsitteisiin, oletuksiin, odotuksiin ja pelkoihin perustuvia elämisen malleja ja ihmissuhteita. Oletamme niiden korvaavan alkuperäisen yhteytemme elämään. Luomme riippuvuuksia korvaamaan tämän tärkeimmän elävän yhteyden, joka ei todellisuudessa riipu mistään ulkoisesta kohteesta.

fullsizeoutput_2596Elämä itse on kuolematon energeettinen, vitaalinen ihme, jonka tarkoitus on elää ja pitää jokainen muotonsa elossa, palvelemassa suurempaa kokonaisuutta toisten osasten joukossa. Kosminen älykkyys, valo, joka valaisee mahdollisuuksien kenttää, pyrkii herättämään sen osaset, jokaisen omaan tarkoitukseensa.

Ihmisihme on kuolematon idea kosmisessa skaalassa. Sen muodot tulevat ja menevät suuressa kompostointiprosessissa. Sitä ovat myös kaikki muut maameren kansan edustajat, mukaanluettuna kaikki näkyvä ja näkymätön. Ja näkymätön, aineeton, on suurempi ja todellisempi kuin näkyvä, joka on vain suhteellisen todellista.

Sen, mikä on elämässämme keskeneräistä, saamme korjata eli loppuunsaattaa elämällä sitä uudelleen, ja sitten vielä uudelleen, eri tavoin, kunnes olemme polttaneet pois vanhan tiedostamattoman osan itseämme; sen missä olemme haavoittaneet toisia tai tukahduttaneet elämän liekkiä itsessämme. Tullaksemme kokonaisiksi meidän täytyy eheyttää, yhdistää jakautumattomaksi elämäksi kaikki se, mikä on meille annettu.

Meillä on mahdollisuus yhdistää näkyvä näkymättömään, todellinen suhteellisen todelliseen, keskeneräinen sen seuraavaan keskeneräiseen vaiheeseen aina uutena, koska jokainen hetki on aina uusi. Elämä kutsuu ja etsii jokaista meitä ryhtymään yhdistäväksi tekijäksi – yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta – omalla ainutkertaisella tavallamme.

Tämä kosminen koreografia on mahtava ja alati muuntuva, sillä ei ole suunnitelmaa eikä lopputulosta. On vai tarkoitus ja suunta ja ääretön vapaus tutkia, luoda ja luopua, jatkuvasti uhrata vähemmän todellinen suuremman todellisuuden hyväksi.
Loppujen lopuksi mikään tästä ei ole henkilökohtaista, henki vain henkilöityy yksilölliseen muotoon tullakseen toimivaksi ja yhdistäväksi tekijäksi toisten yhdistävien tekijöiden plasmassa. Yksilöityminen on tärkeää, kunhan tajuan, että jokainen maamerenkansan pieninkin edustaja olen minä toisessa muodossa, tilassa ja tilanteessa, kokeilemassa tilaisuutta yhtyä tähän elämän monimuotoiseen kuoroon omalla äänelläni, panoksellani, mikä se sitten onkin. Kokonaisuus tarvitsee meitä jokaista ollakseen kaikensisältävä.

On merkittävä siirtymä poistua menneisyydestä ja tulevaisuudesta, ajatusmaailmasta, joka hallitsee pääsääntöisesti koko ihmiskunnan toimintaa. Ainoastaan yksilö voi ottaa vastuun näinä päivinä, ja minä, tätä kirjoittava tai lukeva, olen Hän. Hän on mahdollisuus sisälläni. Yhteydessä Häneen voin olla uusi, elävä, tietoisempi kuin koskaan aiemmin, tässä ainoassa hetkessä. Ja epäonnistumista ei ole, on vain lisääntyvää yhteyttä elämään sen monissa ulottuvuuksissa.

Lauri

Nykyhetki, poissa mukavuusalueelta

58674178-5C02-4B11-A373-54BC74F75A83Olemme luoneet itsellemme mukavuuskulttuurin. Elämä nykyhetkessä, juuri siellä missä olen, mistä koostun ja mihin olen yhteydessä on aina todellista nyt. Mikä on todellisinta, on aina elävää nyt. Olen elossa, elävä, en mukavuusalueella, vaan juuri siinä paikassa ja tilanteessa, jossa olen valmiina vastaamaan hetken ja olosuhteen tarpeeseen. Hetki voi olla rauhan täyttämä, mutta rauha ei ole mukavaa. Se on rauha tässä elävässä palasessa maata, joka olen ja tämä rauha nyt on hyvää, ei mukavaa. Tästä rauhasta olen mahdollisesti syvästi kiitollinen. Todellinen kiitollisuuskaan ei ole mukavaa.

Mukavuuskulttuurimme on oikeastaan turruttavan tylsää.

Täällä Viron rannikolla, missä olemme Iinan kanssa olleet nämä viime päivät, on paljon luonnollista, siis luontoa, joka elää aina nykyhetken muuttuvaa ikihetkeä. Meri on joko tyyni tai kuohuu. Pilvet ovat joko taivaalla tai poissa. Puut huojuvat tai vaan ovat.
Spa, joka mainostaa luonnonrauhaa, on puolestaan täynnä ostoskeskusmusiikkia. Ainoa musiikiton sauna on Suomalainen puusauna, joka ei ole päärakennuksen sisällä. Julkisissa tiloissa soi monta musiikkia samaan aikaan. Monta televisiota on päällä, eri kanavilla. Mukavaako? Kun huomautin tästä kirjallisesti ja pyysin ainakin jotkin saunat tai jotkin kellonajat musiikittomiksi, joku oli kirjoittanut pyyntöni perään: ”We love it – Perkele”.

Kysyin kohteliaasti myös henkilökunnalta, olisiko mahdollista jättää jotkin saunat hiljaiseksi ainakin osaksi päivää tai ainakin hiljentää musiikkia ja poistaa popmusiikki. Vastaus oli mielenkiintoinen: ”Tietokoneasiantuntija on vastuussa musiikkiohjelmasta, ja hän on niin kiireinen, että häneltä ei kehtaa pyytää”. Ehdotin kuitenkin mahdollisuutta painaa tietokoneen stop-näppäintä…

Kullekin omansa! Voin sulkea paljon pois, voin vetäytyä syvemmälle sisäänpäin, voin poistua paikalta – olen siis vastuussa joka hetki ja vastaan toiminnallani itseni puolesta. Toista tai toisia en voi muuttaa. Voin ehdottaa, jos minulta kysytään. Ja koska Spa on minulta palautetta kysynyt jättämällä palautekirjan pöydälle, vastasin antamalla palautteeni.

Nyt pilvet poistuvat, joten on aika lähteä ulos, sinne missä luonto elää nykyhetkeä luomatta siitä mukavuusaluetta!

Lauri

 

Päivän kartta

Mitä kertoo, näyttää,
heijastuma tämä
pinnalla, vihreällä,
elävällä lehdellä
tänä elämäni viimeisimpänä
varhaisena aamuna?

On pisaroina vesi,
helminä, kirkkaina,
kuin linssit, lasit, kirkkaat,
radoilla, suonilla, joista jokainen,
keskustasta yhdestä, johtaa
omaan suuntaansa.

Siis katson myöskin sisäänpäin
kohti sitä yhtä lähdettä,
syvällä, psyykessä,
yhteisessä, omassa,
josta jokainen, mahdollinen
pisara ja suunta
saa oman osuutensa
yhdestä ja yhteisestä
voimasta, elävästä virrasta.

Tämä yhteys oleellinen on,
jotta osaa ottaa voin,
tähän yhteen virtaan elävään
aina uutta kohti vetävään.

Ja vanhat, suonet, rihmastot
sisältäni aukeavat ja suuntaani
tänäkin päivänä ja hetkenä
ravitsevat, ohjaavat,
kohti lähdettä ja sen virtaa,
sen uutta vanaa suuntaavat;
antamaan, mitä sieltä saan
jonnekin, jollekin,
sen ravintoa kaipaavaa.

Pisara, jokainen, on mahdollisuus
uusi, elävä ja suuri
avautua, selkeytyä, nähdä
heijastaa ja antaa
mitä olen, mitä koen
tähän yhteen virtaan.

IMG_4220

Puiden maailma

On puiden maailma
todellinen, ihmeellinen
yhtälö, kohta, paikka
aito, elävä, missä
voima maan, vanha,
ikuinen, kohtaa, yhdistää
ihmeeseen ilmaan,
ilmeiseen – ilmaiseen,
sen korkeuteen
kosmiseen ja älykkyyteen
elävään ja ikuiseen
Maa-Ilmaan, maailmaan
yhdistävään, yhteiseen
olennoille kaikille, eläville
sekä päällä maan
kuin myöskin manalaan
maan alla missä
elämä ja kuolema
kohtaa toisensa
yhtenä tämän
tuodakseen myöskin
päälle maan
kautta tammen, ytimen
ihmettelevän ihmisen.

Enttilauri

E01613CF-85F1-41E0-94BA-454CAE977797

Läsnäolojamit

imageOlen osanen ihmeellistä, valtavaa, kosmista, näkyvää ja näkymätöntä rihmastoa, jota kutsumme elämäksi. Se ilmenee ajassa ja ajattomuudessa, muodossa ja muodottomuudessa, aaltoina ja hiukkasina ja vieläpä samanaikaisesti. Ihmeellinen elämä! En ole siitä erillinen, sillä elämä on minussa ja minä elämässä – alati ja ikuisesti, aina tässä hetkessä ja juuri nyt.

Kaikki alkaa syvenevästä läsnäolosta, jonka kautta avautuu väylä myös syvemmän todellisuuden ja totuuden maisemiin, jokaiselle omalla ajallaan ja tavallaan. Alku on myös loppu, ja loppu on myös alku, tässä ikuisessa Uroboroksen spiraalissa. Aikamoiset kosmiset jamit!

Läsnäolojamit ovat seuraava vaihe tutkimusmatkallamme läsnäolon, hiljentymisen, meditaation, asenteettomien asentojen ja määrittelemättömyyden ihmemaahan. En tarvitse sinne päästäkseni mitään muita aineita kuin oman aineellisen ”nahkasäkkini”, veden eri ulottuvuuksia omassa ruumiissani, sekä oman elinvoimani eli chi:n, pranan tai suomalaisittain sanottuna löylyn sisäisessä saunassani. Mukana jameissa on myös kosminen virta, joka laskeutuu sisälleni pääni lakiaukileen kautta ja asettaa minut kosmiseen lainalaisuuteen, kunhan sen itse tajuan ja oivallan, kantapään kautta.

Jammailu on spontaania, läsnäolosta nousevaa, moniulotteista tutkimusmatkaa uuteen, vielä tuntemattomaan mahdollisuuksien maastoon. Se on ennakkoluulotonta yhtymistä omaan elinvoimaani ja luovuuteeni, sekä resonointia alati muuttuvan kokonaisuuden kanssa. Jotain tapahtuu, jossain avautuu tilaa, ja syntyy mahdollisuus. Kun astun tuohon tilaan ja täytän sen hetkeksi liikkeellä, äänellä, kosketuksella, katseella, tai vain olemalla, se muuttaa kokonaisuuden koreografian uudeksi. Tämä ihmeellinen kellopeli liikkuu, muuttuu ja muuttaa sen osasia ja kokonaisuutta kaiken vaikuttaessa kaikkeen, sekä yksilön että kokonaisuuden hyväksi. Kaikki tapahtuu ilman mentaalista ennakointia, luonnollisesti.

Jammailemme tämän kellopelin rytmissä kevätkauden läsnäolotreeniemme viimeisellä kerralla, Katajanokalla 7.6. klo 18-20. Jatkamme jammailua ja kosmisen kellopelin tutkimista myös viikonloppuna 1.-3.7. Kemiönsaarella Labbnäsissä teemalla Uskomatonta elämää. Tervetuloa mukaan!