ELÄMÄ MINUSSA OSANA SUUREMPAA

OLEN, ELÄN, NYT – mikä yksinkertainen pyhä kolminaisuus. Kolme sanaa, jotka liittävät pienen suurempaan, yksilön yhteisöön, siis rihmastoon, joka yhdistää kaiken, jopa elämän kuolemaan, ajan ikuisuuteen, alun loppuun ja lopun siihen, mitä oli ennen alkua.

Kun minä yksilö olen vastuullinen vastaamalla hetken ja tilanteen tarpeeseen, se saattaa minut yhteyteen suuremman kanssa. Mitä tämä yhteys luo ja suo, näkyy tämän osasen vastauksena kokonaisuudelle. Pieni vastaa suuremmalle ja suuri vastaa pienemmälle vuorovaikutteisesti, löytäessäni olemisen ajattoman ihmeen ja yhteyden siihen luovaan voimaan, joka minua elää.

Elämme keskellä vaihetta, jossa suostumus ja sopeutuminen uusiin olosuhteisiin ja toimintamenetelmiin on välttämätöntä. Samalla on oleellista, että etsimme luovia menetelmiä olla elävöittävässä yhteydessä toisiimme, silloinkin kun emme ole keskenämme fyysisessä yhteydessä. Vähän kerrallaan tulemme tietoiseksi myös siitä, miten fyysinen erillisyys ja aineeton yhteys toisiimme voi luoda myös uusia siltoja näkyvän ja näkymättömän, aineen ja elinvoiman rihmastoon.

Työ on lopulta hyvin yksinkertaista niin kuin kaikki todellinen aina on. Elämä minussa paljastuu, kun olen läsnä hetkessä, omassa elävässä ruumiissani, valppaana muutoksen voimalle ja tarpeeksi hiljaa mielessäni. Silloin ravitsen ja tuen sitä uutta ulottuvuutta, joka on heräämässä omassa koostumuksessani, kunhan en anna mieleni vanhojen haittaohjelmien ohjata kokemustani uudesta ja elävästä takaisin totutuille raiteille. 

Samalla näen, miten suurta läsnäoloa vaatii tulla sisältäni, olemisen ajattomasta tilasta, takaisin tähän tahmeaan aikaan, maailmaan, jonka keskellä on epävarmuutta, ahdistusta, tietoisuuden puutetta, houkutusta vanhoihin tapoihin, paluuta normaaliin uneen. Yhdellä tasolla en voi enkä saa sitä vastustaa, ja toisaalta vastuuni on tietoisesti kestää ja hallinnoida tätä tahmeutta omassa tilassani, etsien samalla elivoiman uusia tiehyitä ja luovia voimia ohjaamaan tietäni vapauteen menneisyyden taakoista ja luomaan tulevaa.

Tuon työni piiriin aina jotain siitä viimeisimmästä ulottuvuudesta, jota itse tutkin. Jaan sitä toisten kanssa ja katson löytyykö sille resonanssia. Ollessamme läsnä olemisen elävällä kentällä sisällämme annamme tilaa havaintomme uusille taajuuksille. Olemme kuulolla sille rummutukselle, joka tahdittaa tassujemme nousuja, siirtymiä ja laskeutumisia maaäidin elävällä pinnalla.

Helmi-maaliskuun kokoontumiset Zoomilla löydät täältä. Aikeemme on järjestää kevään aikana myös pieniä ryhmiä Tampereella ja Helsingissä tilanteen niin salliessa.

Lauri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s