Tutkin, löydän, avaan ja avaudun.

Lähdin kävelemään ympäristööni. Ympäristöni on aina ympärilläni, ympyränä, muuntuvaa fraktaalina.

Sen keskipiste olen aina minä, tämä havainnon mahdollisuus, tutkimassa mitä kokemukseni piirissä ilmenee, hetki hetkeltä.

Tutkin havaintoni kentässä – tai todellisuudessa havaintoni elävä kenttä on se, joka tutkii – mitä heijastumia tämä elävä ääretön kenttä luo havaitakseni juuri nyt.

Miten ihmeellistä on olla tämä elämä, joka luo kauttani tyhjästä, ei-mistään, aina jotain uutta, alati muuttuvaa, elävää, elämää.

Tänä elämäni viimeisimpänä aamuna löydän jälleen yhteyden muodon ja muodottoman välillä, niiden välissä ja niiden välittämänä.

Ihastun, rakastun, rakastan tätä yhteyttä!

Rakkaus yhdistää, kannattaa, avaa ja avautuu, mutta yhtä lailla se myös sulkee vanhan, jo aikansa eläneen muodon pois, kunhan vain suostun lähtemään mukaan tähän muodon ja muodottoman tanssiin – juuri sellaisena kuin olen, missä olen ja minkä hyvänsä tilanteen ympäröimänä ilmenen.

Tarkoitus löytää tutkijan. Juuri näin, juuri nyt.

Hetkeen juurtunut
Lauri