Sana on yhä:
rasitettuna,
raiskattuna,
turmeltuneena,
väsyneenä
Sanan hengen
piiloutumiseen
sanojen hölinään,
meluun, tyhmyyteen,
väkivaltaisuuteen,
uskomuksiin ja
oikeaoppisuuksiin.

Elävä sana
etsii helinäänsä,
sointuansa ja sointiansa
totuuden ja rakkauden
vehreällä niityllä,
kaukana maailman
melusta ja hälinästä.
Sisälläni
Elämäni syvyyksissä.
Tähtitaivaan
korkeassa kirkkaudessa.

Elävä sana odottaa
vapautumista
mielipiteistä,
puolesta tai
vastapuolesta,
kaikesta kiivastelusta.

Kun elävän sanan
painoarvo palautuu
se tyhjentää,
hiljentää, vapauttaa
ja yhdistää
puhujan ja
kuulijan
johonkin yhteen
suurensuureen
hiventä pienempään,
kaiken kattavaan
paljastavaan,
puhdistavan,
jakautumattomaan.

Sana silloin puhuu
ja palvelee
tietoisuuden rakkautta
ja
rakkauden tietoisuutta.

Puhu se sana.
Kuule se sana.