Vuorovaikutuksessa ja etäläheisyydessä


Miten olla näinä aikoina vuorovaikutuksessa etäläheisyydessä?

Tänään haravoin jo puutarhassa ja näin ensimmäiset kukat nousemassa mullan alta. Oma aikeeni ja tarkoitukseni tällä palstalla, tässä blogissa ja omassa työssäni, on välittää, mitä tiedän lähiympäristö-puutarhani hoitamisesta. Mitä voin tehdä tai olla tekemättä, jotta sekä puutarhani että oma luonnollinen floorani voi niin hyvin kuin mahdollista.

Ensimmäinen lähiympäristöni on aina sisälläni ja aina juuri sitä, mistä koostun nyt. Olen siis psykofyysinen yhtälö massaa eli ainetta ja energiaa eli elinvoimaa, myös toisin kutsuttuna löylyä, chi’tä, pranaa, sisälläni ja ympärilläni, juuri näin, juuri nyt.

Olemme yksilöinä ja maankansana hätätilanteessa. En lainkaan vähättele sen suhteellisen todellisuuden vakavuutta. Nykymaailmamme on keskellä katastrofia, ja kaikki menetämme jotakin, monet ehkä henkensä.

Katastrofi-sanahan alunperin kertoo tilanteestamme. Katastrofi on juoni, joka on tullut tiensä päähän; paluuta menneeseen ei ole. Siis PISTE. 

Juoni ohi, juonittelun aika on ohi. Olemme juonitelleet itsemme ja toisemme uskomuksiin, luuloihin ja suuriin harhoihin. Ilmeisesti viimeisimmät ja vaarallisimmat virukset ovat löytäneet tiensä ihmisen elimistöön muista kuin ihmiseläimistä. Olemme alistaneet muut luomakunnan osat, eläinkunnan, kasvikunnan ja kivikunnan jäsenet palvelemaan omaa ahneuttamme; riistäneet heiltä, kuten myös vähäarvoisemmiksi näkemiltämme muilta toisilta mahdollisuudet luoda ja toteuttaa elämän arvoista elämää omissa luonnollisissa elinympäristöissään.

Selviämme ihmiskuntana tästä pandemiasta ja tätä väistämättä seuraavista tapahtumaketjujen eteemme tuomista muutospaineista. Emme selviä juonesta, johon monet haluavat palata, vaiheeseen ihmisen tietoisuuden evoluutiossa, johon ei tosiasiassa ole paluuta, koska tähänastisen nykyihmisen juoni ei ole palvellut suurempaa tarkoitusta: tietoisen rakkauden, kaiken elävän yhteenkuuluvuuden ja oikeudenmukaisuuden tarkoitusta. Piste.

Toimimme aivan oikein ja vastuullisesti tällä hetkellä pitämällä toisiimme fyysistä etäisyyttä, sillä tämä virus on jo päässyt ihmisen sisään ja siirtyy ihmisestä toiseen valitsematta kohdetta. Luomme kukin parantavaa tilaa sisällämme ja ympärillemme, jotta yhdessä voimme siirtyä eteenpäin.

Muistathan silti, että yhteys elämään on aina ensimmäisenä sisäinen yhteys omaan tilaani, elinvoiman ja eloperäisen aineen yhtälöön tässä kokemuksen pisteessä, nykyhetken tilanteessa. Kantaako tämä koostumus sitten tätä virusta, jotain toista vammaa tai vaivaa oman luonnollisen flooransa lisäksi vai ei, on toisarvoista. Tämä tietoinen yhteys tekee parhaansa parantaakseen osasen palvelemaan kokonaisuutta juuri siellä, missä elämäni tilanteet avautuvat ja sulkeutuvat niiden toisten kanssa, jotka ovat osia puutarhani rihmastosta.

Sota, väkivalta, vihapuhe, koronavirus, huoli, ahdistus ovat kaikki epidemioita, jotka leviävät ihmismielen todellisen tiedonpuutteen, omaan kokemukseen luottamisen puutteen, läsnäolon puutteen, valheiden ja pelottelun virusten avulla omaan koostumukseeni ja kauttani toisille osasille tätä yhtä elävää maaplaneetan plasmaa. 

On vain yksi elämä maan päällä lukemattomissa muodoissa. Nyt on aika tietää, todeta ja todistaa tämä toimimalla tämän yhden elämän puolesta, yksilön, siis minun kauttani, kuka hyvänsä olenkin, sinun hyväksesi, kuka hyvänsä oletkin, ja samalla koko ihmiskunnan ja muiden maaplaneetan osasten tervehtymisen hyväksi.

Oma menetelmäni, eli se metodi, joka olen, on vetäytyä olemisen tilaan sisälläni nyt, syvään yhteyteen silkkaan olemiseen, kuolemaa pelkäämättömään tilaan kuolevaisessa ruumiissani. Tälloin ja tällä lailla yhdyn siihen elävään elämään, joka olen ja epäilemättä tiedän olevani juuri näin, juuri nyt. 

Tätä tietoa sen avautuessa rakastan, siihen yhdyn, sillä rakkaus on yhdistävä voima. Siis yhdyn ja hommiin ryhdyn.

Olen tätä nyt ja olemisen mahtavalla voimalla levitän, välitän yhteyttä elämän parantavaan voimaan itselleni kuin myös hänelle, jolla on omat hoksottimensa hereillä. Olethan hän?

Hoksottimet ovat kuin elävät henkselit: elävän ryhdikästä, tahdikasta, alati muuntuvaa rakennetta, voimaannuttavan rihmaston viimeisintä kuosia, muotia eli muottia omassa psykofyysisessä koostumuksessani. 

Henkseleitään on jokaisen hyvä lempeänlujasti paukutella ajoittain. 

Koska olet jo liittynyt mukaan tähän etäläheisyyden piiriin, niin paukutellaan hoksottihenkselimme yhdessä kevätkuntoon hiljaisesti, hauskuttelemalla lempeästi ja silti tositarkoituksella. Ja aina juuri siellä, missä olen, juuri näin, juuri nyt.

Pelko pois, kiire pois, 
jotta kevättuulet menneen 
talven pölyt puhaltaa 
taivaan tuuliin mielestäni vois.
Sitten selkein kirkkain päin, 
jalat tukevasti maassa, eteenpäin.

Hervannan henkselinpaukuttaja Lauri

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s