Olen ihmisihme keskellä häiriintynyttä maailmaa, meitä usein häiriintyviä ihmisiä, tarkoituksenani hyvä, häiriötön elämä, hetki kerrallaan.

Häiriintynyt häiritsee, sekä itseään että toisia. Häiriötiloja, epäjärjestyksen tilanteita ei voi välttää. Jokin tekijä aina siirtää, muuttaa tasapainon tilaa suuntaan tai toiseen; osaset syntyvät, muuttuvat, kuolevat, kokonaisuus säilyy. Erilaisia ainesosia, energian ja elinvoiman taajuuksia, niin tunnettuja kuin vielä tuntemattomiakin, on lukematon määrä. Niitä on luonnossa, mielessämme, psyykessämme, fysiikassa, kemiassa – minne hyvänsä katsonkin tähän elämän avautuvaan kenttään, sisälleni, tai alati muuttuviin, usein myös vaikeisiin olosuhteisiin ympärilläni. Täällä on jatkuvaa aaltoilua, muutosta, luomista, luopumista, kaikkialla ja kaikessa. Eikä se lopu koskaan. Kuolemattoman elämän avautuminen on ikuista, ja minä olen osanen sitä, niin kuin olet sinäkin, kuka hyvänsä, mikä hyvänsä toinen.

On ihmeellistä, että jokin elämää mahdollistava tasapaino ja järjestys ylipäätään löytyy – ja nykyhetken todellisuudessa se aina löytyy, kytkeytyessäni siihen yksilönä omakohtaisesti, ainoana varteenotettavana osasena tätä elävää, kaikensisältävää kokonaisuutta.

Varteenotettava tarkoittaa sitä, että olen suostuvainen olemaan läsnä, kuulolla, alttiina ja valmiina ottamaan vastaan, mitä tuleman pitää, ja tekemään parhaani sopeutuakseni ja sovittaakseni kaikki liikkuvat palaset eläväksi, häiriöttömäksi yhtälöksi, siellä missä olen. Se tarkoittaa myös sitä, että olen valmiina tähän, yhdessä toisten, tätä tarkoitusta palvelevien osasten kanssa, uudelleen ja uudelleen, ja sitten vielä uudelleen.

On olemassa voima, elämän voima ja ohjaava älykkyys, jotka luotsaavat kokemukseni myötä avautuvan tietotaitoni kehkeytymistä, sekä näkyvässä että näkymättömässä ulottuvuudessa. Tämä luo omasta elämästäni ja yhteisestä elämästämme elävän tietoisuuden taidetta – bit by bit. Luomme siis yhteydestämme kokonaisuuteen elämisen ja kuolemisen taidetta hetki hetkeltä. Osallistumme siihen osaltamme kukin yksin ja sen kautta väistämättä yhteydessä johonkin toiseen varteenotettavaksi suostuvaan osaseen.Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Olen yksilönä ensisijaisesti vastuussa elämälle itselleen. Elämä itse sisältää kaiken, jokaisen ikuisen alkuhiukkasen. Vastuuni on olla niin paljon kuin mahdollista, ainakin vähän yli puolet ja parhaimmillaan ehkä jopa 80 prosenttia, häiriötön itselleni omassa elävässä palasessani kosmisen ja maallisen elinvoiman ihmeellistä yhtälöä. Näin, ja vain näin, voin olla yhdistävä tekijä tässä lukemattomien ainesosien solusopassa, bittikeitossa.

Miten sitten onnistun olemaan häiriötön? Vastaus on liian yksinkertainen ja silti ainoa toimiva ja todellinen menetelmä: päästän irti viimeisimmästä ajatuksestani nyt. Jokainen ajatus on aikaa, ajattelu luo aikaa, yhdistää aikaan, pyörittää aikaa, pohtii aikaa, ahdistuu ajasta ja ajattelusta. Aika ahdistaa ajattelijaa, eikä koskaan saa saaliistaan kiinni. Se on loputon onnettomuuden, häiriöiden oravanpyörä.

Ollessani niin kaikensisältävä kuin mahdollista, juuri sellaisena kuin juuri nyt ilmenen, niin suostuvainen yhtymään tarkoitukseeni olla varteenotettava kuin mahdollista, saan aina, juuri näin, juuri nyt, mahdollisuuden palvella kokonaisuutta itseni kautta, ja myös itseni hyväksi. Teen sen olemalla läsnä nyt, läsnä nykyhetken voimalle, sen ajattomalle todellisuudelle, johon ajatteleva ihmismieli ei koskaan voi yhtyä.

En voi ikinä olla missään muualla kuin täällä, missä olen juuri näin, juuri nyt. Ainoastaan näin ja nyt voin varteenotettavasti osallistua tähän häiriöiden sulattamiseen harmoniaksi ja edesauttamaan tämän metamorfoosin ikuista työtä. Kaikki minussa, kaikki kaikessa, on juuri niin kuin se voi olla juuri nyt.

Näen ja tiedän, miten häiriintynyttä ja häiritsevää vaihetta sekä ihmiskunta, sen osaset, että maaplaneettamme, kosminen kotimme, on läpikäymässä. Vastuuni on vastata siihen omalta osaltani, tilanne tilanteelta, hetki hetkeltä, luomalla uutta luopumalla menneestä, nyt. Se on syntymä-kuoleman ikuisen alkemian ihmeellinen mahdollisuus, suostuessani varteenotettavaksi.

Suostun, sallin, kuuntelen, kuulen, kommunikoin, kerron, välitän tietoni sinulle, toiselle, parhaani mukaan. Se on tarkoitukseni. Mikä on sinun?

Kerro minulle, niin tiedän. Saatamme näin yhdessä luoda avartuvaa, eheyttävää, elävää rihmastoa.

Suunnatkaamme kohti sitä, mikä on eheyttävää ja yhdistävää hyvää, niin omassa tilassamme kuin kohtaamisissamme toisten ihmisihmeitten kanssa.

Hyvää alkavaa vuotta 2019!

Lauri Siirala

 

 

 

 

’