Kun tulppa on päässyt irti veneestä, niin kaikki Pandoran lippaan vitsaukset eli kollektiivisessa psyykessämme piilevät tuhovoimat pyrkivät upottamaan yhteisen veneemme – muukalaisvihan eli rasismin, pelon, katkeruuden, kaunan, epäluulon ja kaiken muun keskeneräisen tiedostamattomuuden lokakaivoon.
Tässä maailmanlaajuisessa vitsausten koettelemassa ajassa tarvitsemme uutta, luovaa demokratiaa, syvempää vastuullisuutta. Viimeksi Hitler ja Mussolini nousivat valtaan demokraattisesti; nyt samat voimat ovat jälleen liikkeellä. Liikkeellä on kuitenkin myös uuden demokratian, ihmiskansan viisauden, tietoisuuden ja vastuullisuuden voima. Tämä voima on yksilöityneen psyyken voima. Se ei löydy puolueista vaan vapaiden, vastuullisten yksilöiden yhdestä ja yhteisestä äänestä ja toiminnasta jakautumattoman kansan, jakautumattoman maapallon, luonnon, (mukaanluettuna ihmiseläimen) puolesta.
On aika investoida ihmiseen. Vapaaehtoinen vastuullinen toiminta juuri siellä missä elän, olen ja kommunikoin on tarpeeksi. Jokainen meistä voi olla välittäjäainetta jakautumattoman hyvän puolesta juuri siellä, missä olemme, elämme ja kohtaamme toisia ihmisihmeitä. Yksin ja yhdessä.
Pääsiäinen ei ole alunperin minkään uskonnon juhla, vaan hedelmöitymisen juhla. Sen alkuperäinen viesti on se, että jokin aikaan ja historiaan rajoitettua ihmistä suurempi luovuus, voima, rakkaus tai tietoisuus pyrkii alati hedelmöittämään ihmisen syvimmän olemuksen. Se tapahtuu ikuisesti uutena; yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Jokainen minä olen tämä yksi, ja kaikki on todella kaiken sisältävä kaikki. Tämä on uuden demokratian periaate. Sen toteutus tapahtuu siellä, missä kohtaan sinut, toisen, kuka hyvänsä ja missä hyvänsä oletkin vaeltaessani maailman turuilla ja toreilla. On aika luoda uusia muotoja, vielä tuntemattomia, mutta yhden oikeudenmukaisuuden, tietoisuuden ja rakkauden periaatteen ohjaamana.
Tehkäämme tästä totta ja todellista, kukin omassa elämässämme, omilla tiluksillamme ja nykyhetkessä, missä se sitten avautuneekin luoden mahdollisuutta suurempaan eheyteen.
Opin jo hyvin nuorena, että tulpan irrotessa veneen pohjasta, minun piti ensimmäisenä laittaa se lujasti uudelleen paikalleen. Sitten tyhjensin jo veneeseen nousseen veden ja jatkoin soutamista. Nykyisin, jos tulppa vahingossa irtoaa ja mieleeni nousee likavettä, tyhjennän mahdollisimman nopeasti mieleni, valutan kuonan alas ja ulos ja annan puhtaan, virvoittavan elinvoiman nostaa veneeni pinnalle. Näin voin jatkaa soutua selkeänä ja tietoisena, koska tiedän, mihin suuntaan olen kulkemassa.
Lauri Siirala
Lauri Siirala 