tietoisuus

Tulen äärellä

/ lauri siirala / Jätä kommentti

Olen juuri käynyt lataamassa uuden lastin puita uuniin. Tuli herää hiljalleen, ottaa tilan haltuunsa ja alkaa tehdä omaa työtään. Sen äärellä mieli rauhoittuu ja huomio kiinnittyy olennaiseen.

Yhtä lailla tulen voima ja elämä sen äärellä ovat minulle tuttuja lapsuudesta saakka. Muistan kynttilät ja ihmetyksen: miten saatoin liikuttaa sormiani nopeasti liekin lävitse polttamatta itseäni.

Minulle on myöhemmin kerrottu, että uhkasin leikkitovereita – vanhempaa sisartani ja serkkujani – että jos minua ei oteta mukaan leikkiin, sytytän tulet ja poltan kaiken poroksi.

Minusta ei tullut tuhopolttajaa. Sen sijaan elämä kuljetti eräässä myöhemmässä vaiheessa Kanadaan, missä sain palovartijana osana työtäni polttaa vanhan varastorakennuksen. Tuli sai silloin virallisen, hallitun ja tarkoituksellisen muodon.

Tulen totuus

Tulen voima on myös totuuden voimaa. Se, mikä on aikansa elänyt, ei kestä totuuden tulta. Tuli polttaa pois vanhan, elinvoimansa menettäneen kerroksen – niin että tilaa syntyy uudelle, elävälle ja elävöittävälle.

Tämä viisaus toistuu luonnossa kaikkialla maailmassa. Salamoiden sytyttämät metsäpalot ja ihmisten tekemät kulot polttavat vanhaa pois, mutta samalla ne ravitsevat uutta kasvua. Luonnon omat voimat purkavat ja rakentavat yhtä aikaa: vanha maatuu, muuttuu osaksi maaperää, josta uusi elämä versoo.

Niinpä tänäkin aamuna, kun rakennan uutta tulta omaan uuniini, pysähdyn tutkimaan itseäni. Mikä osa minussa on valmis maatumaan, palamaan pois, jotta tilaa syntyisi uudelle elämälle sisälläni?

Seisauksen hetki

Elämme viimeistä viikkoa ennen talvipäivänseisausta. Se on hetki, jolloin Maaäiti ikään kuin keinauttaa lantiotaan aavistuksen ja asettaa planeettamme uuteen suhteeseen valon ja varjon kanssa. Näin on tapahtunut aikojen alusta ja näin tulee tapahtumaan niin kauan kuin rakas Tellus tekee tehtäväänsä.

Ja aikanaan – kaukana tulevaisuudessa – tämäkin planeetta palaa osaksi muuta. Jäljelle jääneet ainekset, ja me ihmisolennot siinä aineettomassa muodossa, joka todellisuudessa olemme, jatkavat tietoisuuden työtä jossakin toisessa paikassa tässä äärettömässä kosmisessa tilassa.

Osana suurempaa

Tarpeeksi avara näkökulma auttaa minua näkemään, että oma toimintani palvelee aina jotakin itseäni suurempaa. Silti kaikki tapahtuu tässä hetkessä, käden ulottuvilla, yhteydessä toisiin olentoihin ja koko luomakuntaan.

Minä, sinä, hän, me, te ja he – olemme kaikki yhtä tärkeitä osia tästä kokonaisuudesta. Kukin ihmisolento on kuolematon kosminen osanen kuolevaisessa ruumiissa, kulkemassa muutoksen, luopumisen ja uudestisyntymän rytmissä.

Olemme täällä toisiamme varten. Jokin osa meistä kuolee joka hetki, jotta jokin uusi voisi syntyä – ja juuri siinä liikkeessä elämä toteuttaa itseään.

Tämä on se ihme, jota tutkin ihmisolentona ollessani läsnä juuri nyt. Löydän itseni aina tästä hetkestä, näistä olosuhteista, jotka on luotu juuri minua varten.

Tänä aamuna olen katsellut, kuinka oravat kirmaavat puunrunkoa ylös ja alas. Talitintit lentelevät lintulaudalle, pari närhiä, harakka ja varis halkovat ilmaa. Lumihiutaleita tulee ja menee – ja jokainen niistä laskeutuu juuri oikeaan paikkaan, kunnes sulaa osaksi tätä jatkuvaa muodonmuutosta.

Minä istun rauhassa. Olen syönyt aamupuuron, juonut kahvin, rakentanut tulet uuniin. Nyt odotan, mitä päivä tuo tullessaan: mihin osallistun, mitä jätän tekemättä, mikä yllättää minut – ja miten kaikki tämä palvelee elämää itseään.

Minulle tarkoitus on elää yhteydessä siihen luovaan voimaan, joka kuljettaa minuakin eteenpäin. Luomistyö on aina sekä luomista että luopumista: astun uuteen hetkeen ja jätän menneen taakseni.

Tämä on ihmeellinen matka. Jokainen askel on pieni korjausliike – kohti jotakin, mitä en ole aiemmin huomannut tai mihin en ole vielä suostunut muuttumaan tämän kokonaisuuden hyväksi.

Siis hyvää huomenta ja tervetuloa mukaan tälle matkalle – missä hyvänsä ja kuka hyvänsä oletkin – yhteydessä elämän hyvään tahtoon.

Lauri
Ihmettelijä omalla työmaallaan, Hervannan puistometsän laidalla

Photo by alex Lu00e1zaro on Pexels.com

Rauha alkaa minussa

/ lauri siirala / Jätä kommentti

Maailman uutiset puhuvat tänäkin syksynä varustautumisesta – maassa, ilmassa, vedessä ja jopa avaruudessa. Rahaa, energiaa ja ihmisiä ohjataan valmistautumaan uhkiin, jotka horjuttavat turvallisuudentunnetta. Se on pois jostain muualta: lapsilta, vanhuksilta, sairailta, sodan tai köyhyyden traumatisoimilta. Aseistariisunnan ääni kuuluu harvoin kabineteissa.

Minun elämänkokemukseni ei kuitenkaan ohjaa valmistautumaan pelkoon tai uhkakuviin, vaan muistuttaa siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista: rauha, rakkaus, myötätunto, ilo, ja valmius antaa ja ottaa vastaan apua – myös pelkkänä läsnäolona. Meitä, teitä, heitä – kaikkia tarvitaan, ja meitä löytyy aina käden ulottuvilta. Minä olen yksi meistä. Oletko sinä?

Mahdollinen rauha ei ole vain valtioiden neuvotteluissa, vaan siinä hetkessä, kun en itse suostu sotajalalle – en sisäiseen ristiriitaan enkä toista vastaan.

Rauha alkaa aina minussa ja minusta, kuka tahansa olenkin. Kun olen yhteydessä elämän kutsuun – siihen luovaan, alati muuttuvaan voimaan, joka kutsuu kohti yhteistä hyvää – olen osa sitä rauhan verkkoa, joka kannattelee elämää tässä ja nyt.

Olen elämä maan päällä – siis vastuussa elämästä maan päällä. Kun tämän muistan, jää turha melu pois, ja tilaa syntyy sille, mikä on todellista.

Lauri

Tule mukaan jakamaan rauhaa

Hiljentymisen ja rauhan voi löytää myös yhdessä olemalla. Loppuvuoden hiljentymishetket Zoomissa tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä, hengittää ja palata siihen, mikä on totta juuri nyt.

Samoin vuoden lopun ja ensi vuoden alun Voimala-päivät kokoavat meitä yhteen – vahvistumaan, jakamaan ja ammentamaan uutta voimaa yhteyden ja luovan läsnäolon ilmapiirissä.

Astu mukaan rauhan piiriin – siihen, jonka sinä ja minä voimme joka hetki luoda.


Respondeo – ergo sum

/ lauri siirala / 2 kommenttia


Olen Maan elävästä aineesta muodostunut havaitseva ja tiedostava olento. Olen elävä olento muiden elävien olentojen joukossa. Kaikki tärkeät havainnot tapahtuvat sisälläni, missä, miten tai mitä ikinä olenkin. 

Olen se, joka vastaa jokaiseen elämän muuttuvaan hetkeen. Olen läsnä ja hengitän sisään ja ulos niin kauan kuin elän. Tätä on olemassaoloni: kohtaamista, vastaamista, hengittämistä, elämistä. Olen tehnyt sitä syntymästäni lähtien ja teen sitä juuri nyt ja siihen hetkeen saakka, kunnes kehoni ottaa viimeisen henkäyksensä.

Kiinnitä huomiosi sisällesi ja kysy itseltäsi: olenko elossa nyt? Vastaus on kyllä. Olen mitä olen nyt, mitä tahansa ja missä tahansa tämän havaitsen ja myönnän, siis suostun.

Olenko selvinnyt kaikesta tähän hetkeen? Kyllä, olen. Ei jos tai mutta, vain kyllä. Olen selvinnyt kaikesta, mikä on tullut tielleni, juuri tähän hetkeen. Tässä olen sellaisena kuin olen, elävä olento juuri tässä muodossa, tilanteessa tai tilassa.

Tämä totuus on ihme, jota kannattaa ihmetellä. Ihmiset ovat pohtineet tätä siitä lähtien, kun ilmestyimme tälle planeetalle ja aloitimme matkamme tietoisiksi olennoiksi. Tämä matka sisältää tietoisuuden ja vastuun kasvattamisen ja jalostamisen kaikesta maapallon elävästä aineesta. Sitä riittää, ja Lauri siitä kiittää. 

Tämä laajeneva tietoisuus johtaa elämän ja kaikkien sen muotojen hyväksymiseen, kutsuen ne lopulta osallisiksi syvempään tietoon ja tietoisuuteen. Se kertoo rakkaudesta rakkauteen ja elämään sen viimeisimmässä vaiheessa eli nyt.

Kaikki on jatkuvassa muutoksessa, usein huomaamattomasti ja tiedostamatta. Toisinaan muutokset ovat hurjia, tuskallisia, jopa väkivaltaisia, herättäen pelkoa ja ahdistusta, joiden rohkea kohtaaminen on olennainen osa elämäntarinaamme. Reaktiivisesti toimiva ihminen ei ymmärrä, että jokainen hänen reaktionsa palaa takaisin hän luokseen, joskin usein eri muodossa tai tilanteessa. Kaikki tekoni vaikuttavat väistämättä itseeni.

Yksi merkittävimmistä oivalluksista on ymmärtää, että jokainen niin sanottu ’virhe’ on itse asiassa merkki käynnissä olevasta tietoisuuden työstä. Jokainen hetki tarjoaa tilaisuuden korjata, parantaa, parantua ja löytää luovempia ratkaisuja. Tämä prosessi auttaa sekä minua että tilanteeseen osallisia löytämään uusia tapoja olla aidompi ja luovempi.

Elämän eri tilanteisiin minulla on kolme spontaania vastausta: kyllä, ei tai en vielä tiedä. Sitten kun tiedän, toimin tämän tiedon mukaan, kunnes tilanne taas muuttuu. Todellinen vastuullinen elämä edellyttää minulta jatkuvaa läsnäoloa ja valmiutta vastata tilanteisiin hetkessä, tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksinkertaisuudessaan kyse on tästä: ole läsnä, vastaa elämän kutsuun ja elä täysillä – yhä uudelleen ja uudelleen, loputtomiin.

Rakastan elämää ja tiedän olevani elämän rakastama. Suostun olemaan ja elämään tässä vielä niin rakkaudettomassa maailmassa. Olen täällä niin kauan kuin elämän erehtymätön tahto minut täällä pitää, ollen se mitä olen ja tehden sitä mitä teen. Ja tämän kaiken jaan kanssasi, kumppanini tällä yhteisellä matkallamme.

Kuka olet – sinä toinen, peilini, varjoni, ehkä juuri Hän, jonka kautta totuus ja rakkaus paljastuvat? Totuus ja rakkaus yhdistävät meidät yhdeksi, jota edes kuolema ei voi erottaa. Olemme yhtä rakkauden ikuisessa mysteerissä. Tiedän, että olet, ja kiitän siitä, että olet kanssani.

Dharmen Lauri Johannes Siirala

Aarnen ja Kaisan poika
Earthman – Skywalker
Ei vielä kuollut

REAKTIIVISUUDEN LOPPU – RAKKAUDEN ALKU

/ lauri siirala / Jätä kommentti
Kynttilän liekki, joka palaa pimeässä.

Ihmiskunta on ajamassa maapallon ekosysteemin ja itsensä tuhon partaalle, ja tuho jatkuu ahneuden, sotien, riiston ja väkivallan nimissä. Rationaalisesta näkökulmasta maailman tilanne näyttää toivottomalta ja tuhoon tuomitulta. Tätä viestiä vahvistaa ihmiskunnan kollektiivinen mieli, media ja tiede. 

Nykyinen tilanne on kuitenkin vain yksi luku laajemmassa tarinassa ja ihmiskunnan omassa kehityshistoriassa. Olemme osa suurempaa, kosmista ja kuolematonta kertomusta, jossa tietoisuus avaa tien rakkaudelle, luovuudelle ja aistilliselle elämälle maaplaneetalla. Kun tämä toteutuu riittävästi, meillä on annettavaa muulle kosmokselle. 

Jokaisella meistä on avainrooli tämän tarinan käännekohdassa. 

Näkemykseni on, että ihmiskunnan seuraava kehitysvaihe tapahtuu pääasiassa yksilötasolla, korostaen yksilön merkitystä. Yksilö on kuin pienin jakautumaton hiukkanen, yksi ainutlaatuinen olemus. Englanninkielinen termi ”individual” viittaa jakautumattomuuteen ja yksilöitymiseen.

Tämä yksilö, jakautumaton yksikkö, joka minä olen, pyrkii löytämään oman yksilöllisyytensä hyödyksi kaikelle. Olen vastuussa omasta jakautumattomuudestani ilman kompromisseja. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle on annettava oikeus ja vastuu löytää oma totuutensa. Oma henkilökohtainen vastuuni ja toimintani jokaisessa vuorovaikutushetkessä voivat joko auttaa, olla neutraaleja tai vaikeuttaa toisen mahdollisuutta omaan vastuuseensa ja oikeuteensa. 

Mitä sitten voimme tehdä yksilöinä muutoksen aikaansaamiseksi?

Kestävän tulevaisuuden kannalta on keskeistä irrottautua omasta reaktiivisuuden kierteestämme, ja sen sijasta luoda elävää kuuntelevaa yhteyttä sisäiseen tilaamme ja tilanteisiin, joissa elämme ja kohtaamme toisia. Tämä on tärkeä avain sekä henkilökohtaisesti että planeettamme hyvinvoinnin kannalta.

Vaikka olen yksilö, yksi ja yksin, olen samalla osa suurempaa kokonaisuutta, yhteydessä muihin ainutlaatuisiin osasiin. Jokainen minä on yksi ainutlaatuinen ilmentymä muuttuvuuden lakien – syntymän, kehityksen ja kuoleman – muodonmuutoksen alaisena. Olen tietoisuudelle avautuva kuolematon hippunen, ikuista elämää väliaikaisessa, muuttuvassa muodossa. Tämä muoto on silti tärkeä. Tällä hetkellä maan päällä olen tätä, olen yksi, en kaksi. Olemukseni moninaiset, vielä tuntemattomat taajuudet ja ominaisuudet paljastuvat vasta, kun aika ’ohenee’ tarpeeksi.

Mitä siis voin tehdä? Voin olla yhteydessä elämään sisälläni tässä hetkessä, elää täydesti ja vapautua menneisyydestä sekä tulevaisuudesta. Voin olla läsnä elämän omalle pulssille ja sykkeelle, aluksi aisteissani ja sitten aistieni tuolla puolen, ohenevassa ajassa ja avartuvassa tilassa. Voin vastata hetkiin ja tilanteisiin antamalla ongelmattoman, vastuullisen läsnäoloni panoksen, edistäen suurempaa hyvää. Jos ei muuten, ainakin voin olla ongelmaton itselleni ja muille.

Voin antaa spontaanin vastaukseni jonkun toisen ihmisen tai tilanteen tarpeeseen oman elinvoimani ja rakkauteni ohjauksessa. Sen muotoa tai laatua en voi ennustaa, mutta tiedän olevani vaihtoehdoton ja täysin vastuussa. Olen mitä olen, teen mitä teen, ja kannan täyden vastuun, joka ilmenee elämäni olosuhteiden muuttuvissa muodoissa.

Näen, miten sisäinen maailmani hallitsee ulkoista, ja miten oma olemiseni luo elämäni puitteet jatkuvasti oman tarpeeni ja kokonaisuuden tarpeen mukaisesti. En aina saa haluamaani, mutta sen sijaan saan osakseni elämän tahdon sovitettuna tähän muotoon, näihin olosuhteisiin ja tapahtumiin. Tämä tapahtuu ihmeellisesti juuri minua varten, mutta samalla se palvelee muita ja tätä suurta, elävää kokonaisuutta.

En voi ennalta tietää olenko oikeassa vai väärässä tai tekoni vaikutuksia hyvään tai pahaan. Uskomukset ja opit eivät voi ennustaa tekojeni seurauksia. Tiedän vain, kun olen läsnä hetkessä ja yhteydessä hetkeen. Sisälläni on tiehyeet kaikkeen elettyyn totuuteen, viisauteen ja tietoon mutta myös keskeneräisyyteen, joka elää hyvän ja ei niin hyvän vaihtelevassa maastossa. Osallistun pakosta kumpaankin kunnes olen jakautumaton, minkä saavutan kuollessani – olipa se kuolemaa menneelle tai ruumiini muodon kuolemaa.

Käyn läpi kuoleman ja uudelleensyntymän kiertoa kerta toisensa jälkeen, mikä on ihmisen kohtalo. Silti olemisen voima odottaa minua aina tilassa sisälläni. Vierailen siellä säännöllisesti, mutta jätän sen uudelleen ja uudelleen, kunnes en enää voi tehdä niin.

Vähemmän ristiriitaa ja enemmän rakkautta tulevaan vuoteen!

Lauri

P.S. Tervetuloa myös vuoden aloitukseksi loppiaisviikonlopun retriittiimme Karjalohjalle, hiljentymään, kuuntelemaan, kokemaan ja kommunikoimaan yhteyttämme kaiken yhdistävään voimaan, elämään ja rakkauteen. Uusi vuosi antaa meille mahdollisuuden uusiutua, luoda yhteyttä sisäänpäin ja toisiimme.

Yhdessä luomamme retriitti tarjoaa meille puitteet ja harjoitukset, joissa jokainen voi tutkia olemisen voimakentän ihmeitä rohkeasti ja rehellisesti. Työskentelemme tosissamme mutta samalla leikkisästi, havainnoiden mitä matkallamme paljastuu kulkiessamme syvemmälle, avarampaan maastoon, huolettomuuteen, yksinkertaisuuteen, joka on pyhää. Matkalla löydämme varmasti haasteita ja hankaluuksia, mutta tarkoituksenamme on vapautua mielemme kiintymyksistä vanhoihin tanssiaskeliin ja – kuvioihin. Kuolemalla teemme tilaa elämälle.

Osana retriittiä myös tanssimme, liikumme, kosketamme, tuomme äänemme tilaan, sekä ulkoilemme rauhallisissa Elontulen maastoissa. Tarvittaessa voit maksaa retriitin kurssiosuuden 2-3: ssa erässä.

Voit vielä ilmoittautua mukaan sähköpostilla: info@laurisiirala.fi tai puh 045 6781303.

Rauhasta, pyhästä, retriitistä

/ lauri siirala / Jätä kommentti

Olen kiitollinen siitä, että saan elää rauhallisen puistometsän äärellä. Tämä rauha ei ole itsestäänselvyys, vaan se on saavutettu rohkeudella haastaa paikalliset vallanpitäjät korjaamaan suuntaansa. Nyt metsän väki kiittää anteliaisuudellaan, joka avautuu edessämme.

Uhanalaiset lajit ja maailman tulevaisuus

Olemme kaikki uhanalaisia lajeja. Ihmiskunta on maksanut kalliin hinnan omasta tyhmyydestään ja tuhmuudestaan tässä luomakunnassa. Seuraava uhka on edessä, ellei kurssiamme korjata nyt. Tällainen sota ihmisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta vastaan ei saa jatkua ilman suurempien voimien väliintuloa. Olemme liian arvokas kokeilu tietoisen rakkauden evoluutiossa, jotta meidät poistettaisiin tältä suurelta luomakunnan näyttämöltä.

Yhdistävä viisaus ja Martti Johannes Siiralan kultainen sääntö

Isoisäni Martti Johannes Siirala asensi aikanaan kuparilaatan kiveen kotikoivun eteen Siiralan sukutilan pihalle Kiteen Syrjäsalmessa. Laatassa lukee: ”Mitä te soisitte ihmisten teille tekevän – se tehkää te myös heille”. Tämä kultainen sääntö löytyy eri kielillä ja eri kansojen keskuudesta eri aikakausina.

Kaikki maailman uskonnot väittävät saarnaavansa jotain tämän kaltaista, mutta juuri näinä päivinä kolme veljesuskontoa Lähi-idässä pyhittävät sodan julmuuden uskomalla olevansa oikeuden puolella vääryyttä vastaan. Tämä on häpeällistä tyhmyyttä, raakuutta, väkivaltaa, sotaa ihmisyyttä ja elämää vastaan!

Pyhä on todellista. Se ei ole minkään järjestäytyneen uskonnon yksinoikeus, vaan se on tietoisuuden lahja jokaiselle ihmiselle. Pyhä on valmiina ilmentymään ja näyttämään syvän tiedon sekä viisauden toteutumisen arjen keskellä, juuri tässä, juuri nyt!

Siellä, missä ihminen on harhautunut irrottamaan itsensä kokonaisuudesta, luonut esteitä, uskomuksia ja rajoja itsensä sekä kokonaisuuden välille, syntyy eristyneisyyttä, irrallisuutta ja paranoian vaaravyöhykkeitä, kuten näemme tapahtuvan eri puolilla maailmaa juuri nyt.

Vetäytymisen voima ja luonnon luoma yhteys

Vastaus löytyy vetäytymisestä – eli retriitistä. Retriitti on nyt muotisana, joten on tärkeää olla valppaana sen käytön yhteydessä.

Vetäytyminen on aina ensisijaisesti yksilöllinen vastaus, tapahtuen hetkessä, tilassa ja tilanteessa, missä löydän itseni, tuli mitä tuli. Tuli tulee ja polttaa turhan pois, jättäen totuuden hengen palamaan kirkkaana liekkinä omassa tilassani ja sytyttäen kutsun tietoisuuteen minun ja toisen välillä, yhdistävänä tekijänä. Tuo toinen saattaa olla mikä tahansa, mutta lopulta se paljastuu vain tilaksi, joka säteilee elävää, aineetonta, muodotonta elämän henkeä. Se liittyy yhteen toisen elävän kanssa, synnyttäen uuden mahdollisuuden muodon ja muodottomuuden välimaastossa.

Sen, mihin en voi liittyä tai vastata läsnäolollani nyt, annan kuolla, mennä, menehtyä. Kuoleman voima on uudistava; sen kautta kulkeva saattaa herätä henkiin uudistuneena, virkistyneenä, puhdistuneena jossain uudessa hetkessä ja tilanteessa.

Luonto on ehkä tärkein yhteys ihmisen ja kokonaisuuden välillä. Missä ikinä herään maan päällä tietoiseksi, olen vielä jossain ruumiillistuneessa muodossa, jota kutsun minuksi. Ympärilläni on aina tilaa, kuten myös sisälläni. Kun nämä kaksi tilaa, sisäinen ja ulkoinen, yhtyvät, olen ihmettelyn tilassa. Jollain tasolla aistin ja havainnoin jotakin, saatan nähdä, vaikka kaikki eivät näe, kuulla, vaikka kaikki eivät kuule. Ehkä aistin kosketuksen, painovoiman, ehkä kivun, ehkä vain supistumisen ja avartumisen rytmin, ehkä jotain, mistä en saa selkoa, mutta jota ihmettelen ja odotan vastausta…

Vastuu ja pyhän kutsu

Vastaaminen on vastuuta, ja vastuussa olen minä ja elämä, yhdessä. Vastaukseni on vastuuni, se on vastaus pyhän kutsuun liittyä elämän ja kuoleman luomis- ja luopumistyön rytmiin, sisäänhengityksen ja uloshengityksen ihmeeseen. Olen ihminen, ja ihmiselle on annettu ihmettelemisen lahja ja lahja luoda uusia pyhiä yhteyksiä, niin itselleni, toisille kuin jollekin suuremmallekin voimalle. Tämä tuntematon pyhä voima ohjaa meitä, kunnes kuolema meidät erottaa synnyttääkseen uudelleen, herättääkseen henkeen ja jatkaakseen tätä ikuista, ihmeellistä pyhiinvaellusta.

Kirjani Pyhiinvaellus nykyhetkeen, juuri näin, juuri nyt (Basam Books 2022) on ajaton ja jos se sinua koskettaa, sitä kannattaa lukea uudelleen, koska sen sisältö voi avautua uusin tavoin eri lukukerroilla. Voit lainata sen kirjastoista, ostaa kirjakaupoista tai tilata suoraan minulta nimikirjoituksella.

Aikeeni on aloittaa tuleva vuosi järjestämällä Loppiaisviikonloppuna retriitti nimeltä Käsikynkkää Elämän ja Kuoleman kanssa. Paikka on kaunis ja tunnelmallinen Elontuli, hirsirakenteinen kurssikeskus keskellä luontoa ja järven rantaa Karjalohjalla. Labbnäsin retriiteistä tuttu Alma Sipilä on myös mukana, tuoden jälleen tanssihetkiä sekä liike- ja ääniharjoituksia osaksi retriittiä. Tämän lisäksi jokainen osallistuja voi tuoda (ja tuokin) retriitin kokonaisuuteen oman lahjansa kokonaisuuden hyväksi. Olet tervetullut mukaan.

Lauri

Tietoisuuden lahja ja kutsu

/ lauri siirala / 1 kommentti

Kaikilla luomakuntamme elävillä olennoilla on olemisen lahja. Tämä lahja tarjoaa ainakin meille ihmisille myös läsnäolon mahdollisuuden. Läsnäolo on heräämistä havainnon, kommunikaation ja monenlaisten heijastusten ihmeeseen. Olen, ja samalla tiedän, että olen. Havaitsen ja ihmettelen sisälläni ja ympärilläni avautuvia ilmiöitä: tapahtumia ja toisia olentoja, jotka tarjoavat oman antinsa tilanteisiin, joihin osallistun.  

Huomaan, miten kaikki muuttuu hetki hetkeltä sekä sisälläni että minua ympäröivässä tilassa, elämäni kokonaisuudessa ja sen osasissa.

Saatan myös kasvavasti tiedostaa, että olen selvinnyt kaikesta tähän hetkeen saakka. Ihmeellistä, eikö vain?!

Olen oppinut elämän merkkien ja muutoksen lukutaidon askel kerrallaan. Oma kokemukseni kertoo ja paljastaa mihin osallistun, mihin en osallistu, miten vastaan, jos vastaan, ja mihin en vastaa. 

Ihmisnisäkkäänä olen oppinut oman heimoni tavat ja perinnön, johon synnyin. Sittemmin oman yksilöllisen kohtaloni kulku on vienyt minut maasta, kulttuurista ja kielestä toiseen ja useampaankin. Olen saanut kokea, miten rikas kulttuurien ja erilaisuuden kirjo on. Oma perimäni on ollut samalla sekä lahja että rasite. Olen kuvannut kirjassani Pyhiinvaellus nykyhetkeen, juuri näin – juuri nyt  tarkemmin siitä, kuinka olen oman vaellukseni myötä löytänyt tietoni ja tarkoitukseni.

Olen, kuten jokainen vastasyntynyt olento, ollut aluksi täysin riippuvainen toisten huolenpidosta, ja vähitellen kulkenut monenlaisten kokemusten lävitse niitä ihastellen, niihin suostuen, niitä väistellen tai varoen. 

Keräämäni kokemus muuttuu minussa tiedoksi ja taidoiksi, joiden avulla etenen matkallani olemassaolon halki. Seuraan sitä, mikä kutsuu minua luokseen eniten, pyrkien samalla välttämään niitä hukkareissuja ja sudenkuoppia, jotka olen oppinut tunnistamaan. Havahdun ihmettelemään, miten uudet tilanteet suovat minulle mahdollisuuden korjata tai eheyttää jotain menneisyydestä kantamaani traumaa, mikä juuri tässä uudessa tilateessa parantaa ja vapauttaa menneestä, luo tilaa uudelle.

Jossain vaiheessa tajuan, että tämä on minun elämäni, lahja suuremmalta pienemmälle, ja että se voi palvella molempia tasavertaisesti. Helppoa ei homma aina ole, ja on monia, jotka yhä haluavat kertoa, miten minun pitäisi olla tai mitä tehdä. Joudun tai saan löytää voimani ja rohkeuteni ottaa kasvavan vastuun, tietoisen vastuun, omasta elämästäni, sen tarkoituksen kirkastamisesta ja toteuttamisesta. Jokainen elämäni jakso tai kausi, aina vuodenajoista oman kypsymiseni ja vanhenenemiseni viimeisimpään vaiheeseen saakka kutsuu minua johonkin uuteen potentiaalisuuteen läsnäolon tutkimista ja siitä nauttimista, niin yksin kuin yhdessä toisten kanssa. 

Luon ja luovun, kokeilen ja tutkin, löydän kumppanuuksia, joista osa kestää, osa ei. Ja matka aina vain jatkuu tällä muutoksen, oppimisen ja poisoppimisen pyhiinvaelluksella.

Koska luet tai kuuntelet tätä viestiäni, olet yhä elossa ja kykenevä tiedostamaan, mistä on kyse. Homma on lopulta ihmeellisen yksinkertaista vaan ei aina helppoa. En lopulta koskaan tiedä mitään muuta kuin tähän hetkeen, tilaan ja tilanteeseen ilmenenevät määreet, jotka nekin muuttuvat hetki hetkeltä ja kutsuvat minua, yksilöä, vastaamaan olemisen ja tekemisen rytmiin omasta perspektiivistäni käsin. En voi olla vastaamatta; vastaus on joko kyllä, ei tai en vielä tiedä.

Pyhä yksinkertaisuus on juuri tätä. Pyhään ei voi uskoa. Pyhä on tietoisuuden taajuus, joka on aina mysteerio, määrittelemätön lahja, kutsu rakkauteen – juuri minulle. Ja kutsun kuullessani olen vastuussa, ja vastaukseni siihen syntyy edesmenneen versioni kuollessa ja luodessa tilaa uuden syntymälle. 

Pyhä on aina uutta, aina tuntematonta. Se on mahdollisuus johonkin vivahteeseen, jota en ole aiemmin voinut nähdä, kuulla, koskettaa tai totella ennen tätä elämän viimeisintä kutsua päästää irti ja hypätä tuntemattomaan.

Karman laki, kohtalon räätälin mittatyö juuri minulle vaatii valppautta, rohkeutta, armoa, huumoria ja nöyryyttä myöntyä ja suostua suuremman kutsuun ja kuolla aikansa eläneelle. Tämä tietoisuuden evoluution lahja on tarjolla joka kiireetön hetki, ad infinitum.

Työni on tietoisuuden tarkoitukseen suostumista ja vastuuta sen välittämisestä sille palaselle maata, jota kutsun kodikseni. Kotini on oma ruumis-psyykeni sekä yhtä lailla myös elinympäristöni eli elämäni tilukset, joita puolestaan ympäröi aina myös suuren suuri kokonaisuus, kosminen rihmasto ja elämänvoimaa täynnä oleva tila, avaruus. 

Sen syvyyksistä kumpuaa aie, tarkoitus ja voima synnyttää uutta ihmisolentoa palvelemaan tietoisuuden kehitystä maan kamaralla ja maaplaneetan osuudella sitä tähtikuviota, jolla vaellamme avaruudessa.

Se tietoisuuden säie, joka kutsuu minua, tämän tekstin kirjoittajaa, edelleen jatkamaan tutkimista on rakkauden – tietoisen, tasavertaisen, oikeudenmukaisen, ihmeellisen nautinnollisen ja kauniin rakkauden – säie.

Aikalainen homma, joka ei ole koskaan valmis, sillä se kutsuu minua edelleen aika vanhana ja yhä vanhenevana ihmisolentona omistamaan elämäni ja työni juuri tälle rakkaudelle, jota rakastan ja jonka rakastettu tiedän olevani.

Minulle on oleellista, että tiedän oman tarkoitukseni, ja kaikessa, mitä olen ja teen, välitän jotain siitä sinulle, toiselle, siinä risteyksessä jossa tiemme kohtaavat; siinä majatalossa, jossa voimme vaihtaa kuulumisia ja ravita toisiamme tositarkoituksella, leikkivällä luovuudella ja uteliaisuudella.

Jotain tästä pyrin omalta osaltani välittämään tämänkesäisessä Läsnäolon Majatalon retriitissämme Labbnäsin hienossa ja vieraanvaraisessa majatalossa, Kemiönsaarella 20.-23. heinäkuuta tänä armon vuonna 2023. 

Tervetuloa, ovemme ovat avoinna!

Lauri (ja Iina)

Olemisen voimaa tempoilevassa ajassa

/ lauri siirala / Jätä kommentti

Nykyajan ristiaallokot ovat tempoilevia ja samaan aikaan tahmeita kuin etanan liike. Näissä muutospaineissa, olemassaolon muuttuvissa tilanteissa minun tulee olla toisaalta spontaani ja nopea, toisaalta selkeä ja vakaa, niin että en tee elämästäni ongelmaa eikä minusta tule ongelmaa muille.

Voin lukea tilannetta kuin tilannetta paremmin tietäessäni oman tarkoitukseni. Moniin tilanteisiin minulla ei ole mitään annettavaa. Usein pelkkä reagoimaton, odottava läsnäolo onkin avain tilanteen muuntumiseen ja hankalan hetken tai jakson ylittämiseen. En voi tietää, mikä on toiselle oikein, mutta ollessani valppaana ja läsnä nykyhetkessä voin tietää mikä on minulle oikein ja mihin minun täytyy vastata toimimalla. Silloin en saa epäillä tietoani vaan silloin on toiminnan hetki.

Ollessani kenno olemisen voimaa, nykyhetken voimaa, avaan väylän jollekin suuremmalle tuoda voimaa myös tähän pienempään sen osasen kautta. Samalla annan viestin suuremmalle, että olen käytettävissä, kun kutsun kuulen. Avaan väylän etäohjaukselle, havaintokykyni ja elinvoimani yhtälölle, ja se paljastaa ja aktivoi yksilöllisen vastaukseni kokonaisuuden hyväksi. Rakkauden kutsu on yhtyä rakkauteen, tietoisesti mutta ei-henkilökohtaisesti ja silti henkilön, yksilön kautta. Olen silloin hän, jonka kautta tietoisuus, luovuus ja rakkaus saavat mahdollisuuden ohjata tilanteita parempia ratkaisuja kohti.

Minä olen varteenotettava tekijä elämän suuressa kokonaisuudessa. Mihin minä suostun tai en suostu, miten suostun toimimaan tai olemaan toimimatta, eli miten juuri minä vastaan edessäni olevaan haasteeseen hetkessä, se määrittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Olen siis vastuussa elämästä maan päällä!

Tarvitsemme samaan aikaan sekä suurempaa, avarampaa kuvaa elämän ja rakkauden tarkoituksesta ja toisaalta myös pienempää kuvaa, joka on aina käden ulottuvilla ja joka aina yhdistää meidät johonkin muuntuvaan tilaan ja tilanteeseen. Jokaisella on rooli tässä elämän suuressa näytelmässä, sen pienessä osassa, siellä missä olen juuri sellaisena kuin olen nyt.

Onko totta, että rakastat jotakin, jonka tunnistat rakkaudeksi jollain sen lukemattomista taajuuksista ja jonka kutsun kuullessasi et voi olla vastaamatta siihen? Oletko valmis olemaan hän, jonka kautta totuus, rakkaus, elämä paljastuu?

Tervetuloa syksyn 2021 tilaisuuksiini zoomilla. Aikeenamme on lisäksi järjestää lisäksi myös kaksi lähtapahtumaa eli pienryhmät Helsingissä että Tampereella, ja mahdollisesti myös muita pieniä sessioita zoomilla. Näistä lisää tietoa pian. Jatkan edelleen yksityisohjausta niin etänä kuin kotonani Hervannassa, ja mahdollisesti ajoittain myös Helsingin suunnalla.

– Lauri

Otan rokotteen

/ lauri siirala / 1 kommentti

Aikeeni on ottaa rokote heti kun kutsun saan, jollei kuolema rokota minua olemassaolon vuoristorataa vastaan ennen sitä.

Tapahtuma, toiminta on aina hetken todellisuus, nyt. Aie edustaa tarkoitusta, suuntaa. Aikeeni ja tarkoitukseni ohjaa toimintaani. Kokemukseni ohjaa aiettani ja tarkoitustani. 

Rokotteet, joita olen saanut useita viimeisen 76:n vuoden aikana, pelastivat mahdollisesti henkeni isorokolta, poliolta ja useilta muilta vitsauksilta. Kaikista rokotuksista huolimatta olen kulkenut kuoleman varjon maaston lävitse tarpeeksi usein, jotta tiedän kuoleman olevan myös osa elämäni kokonaisuutta. Olen ollut jo ruumiini ulkopuolella, joten tiedän, että maallinen majani on vain maja, ei tämä suuri olohuone, joka sisältää sekä elämän että kuoleman.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat ottaneet vastaan ensimmäisen aallon tätä virusta, sairastuneet ja joko selviytyneet tai kuolleet. Eloon toistaiseksi jääneet eivät soisi kokemusta koronaviruksesta kenellekään toiselle. 

Kaikki edesmenneet ovat saaneet rokotuksen olemassaolon jakautuneisuutta vastaan. Monet kuoleman luokse jo matkanneet ovat tulleet luokseni juuri oikeina hetkinä muistuttamaan minua kuoleman totuudesta, siis siitä, että vain muoto, vain aika, vain pelko, kuolee. 

Elämä itse, rakkaus ja muut todelliset ulottuvuudet ovat kuolematonta, aineetonta pääomaa. Sitä suodatan kulkiessani olemassaolon lävitse omalla pyhiinvaelluksellani nykyhetken todellisuuteen.

Kaikessa olemassaolon piirissä on aina riskitekijänsä; mikään ei ole varmaa, luotettavaa, paitsi tämä hetki, juuri sellaisena kuin tämä on nyt, ja sellaisena kuin minä olen juuri näin, juuri nyt. Oman kokemukseni tulee ohjata kulkuani. En tiedä, mikä on kenelläkään toiselle oikein. Teen mitä teen. Vastaan hetken ja tilanteen haasteisiin omalla vastuullani. Vastaukseni on vastuuni ja palaa luokseni uudelleen ja uudelleen tarkentamaan kulkuani. Pyrin maksimoimaan sen, mikä yhdistää minut jakautumattomaan yksinkertaiseen, todelliseen hyvään, ilman vastakohtaa. Ollessani tässä yhteydessä, olemiseni kutsuu mukaan myös toisen. Kokemukseni kertoo mikä on vastuuni ja vastaukseni, kun katson hetken, tilan ja tilanteen kokonaisuutta havaitsemieni tosiseikkojen ja kokemukseeni kerääntyneen tiedon valossa. 

En kuuntele vainoharhaisia salaliittoteorioita – en omassa mielessäni, muiden mielipiteissä, uskomuksissa enkä somen lööpeissä. Nykyihmisen mieli on pakkomielteinen, vainoharhainen, ahneen ja pelkäävän ihmisen keksintö, jonka aika on minulle ohi. Respondeo, ergo sum – ei cogito ergo sum. Kaikelle on aikansa, nykyihmisen mieli on palamassa poroksi omien turhuuksiensa roviolla. Uusi ihminen, selkeämpi, suorempi, luovempi ja rakastavampi on jo synnytyskanavassa. Olet hän, olethan. Ole! Olé!

Teen mitä teen. En voi kertoa toiselle miten toimia. Voin ehdottaa, varsinkin jos joku sitä kysyy. Moni on kysynyt minulta, otanko rokotteen. Olen toistaiseksi vastannut kyllä, aikeeni on.  

Älä kuitenkaan usko minua. Totuus elämästä, kuten myös kuolemasta, on uskomatonta. Kaikki uskominen sumentaa nykyhetken elävää kosmista voimaa ja Maa-äitimme luovaa elinvoimaa. Kuuntele oman kokemuksesi ääntä. 

Oma aikeeni on myös varmistaa, etten tahattomasti tartuta ketään toista, paitsi sillä, mikä on todellista. Rakkaus on näistä todellisista todellisinta, rakkaus rakkauteen itseensä, siihen kuolemattomaan elämään, jonka osanen olen, samoin kuin sinä, jos ja kun tämän tiedät. Sen tartunnan otan vastaan ja laitan jakeluun aina, kun se tielleni tulee. Ja rakkaus aina tulee, ollessani tyhjä muusta, turhasta ja turhauttavasta.

Ainoa jäämäni rokotepelosta juontaa kansakouluaikaani Tuusulassa noin vuonna 1950. Oli vain yksi neula, joka tarvitsi keittää rokotusten välissä. Sukunimeni alkaa S kirjaimella. Ennen minua jonossa olivat kaikki A:sta S:ään. Parku oli suuri! Mutta soon kaikki menneisyyttä! Pelko pois, jotta tilaa elämälle ois!

Nyt elän täällä elämäntäyteisen metsän reunalla ja saan ihan oman piikin Hervannassa, kun vuoroni tulee, jos silloin hengissä vielä olen. Hengestä en luovu. Olen henki+lö. Lö on olemassaolon lööppikamaa. Henki on mitä olen, elämän kuolematon hiukkanen kuolevaisessa muodossa, toistaiseksi.

Ehkä nähdään terveysasemalla, turvaetäisyydellä ja maski päällä mutta muuten ihan yhtä tyhjän kanssa.

Siis ota tai jätä. Ei jälkipyykkiä.
Elämä liikkuu eteenpäin. 
Minä myös, tuli mikä tuli.
Tuli tulee. Se polttaa turhan
pois, jotta tietoinen elämä jatkua vois.

Lauri valmiina piikkiin

P.S.
Pelko pois, älä silti usko minua. Kokeile. Pelon poisto on mahdollista, jopa yksinkertaista. Kerron lisää tästä kaikesta tulevassa kirjassani ”Pyhiinvaellus nykyhetkeen – juuri näin, juuri nyt” (Basam Books). Julkaisu vuoden sisällä. Ennen sitä ja sen lisäksi kurssikalenterini kertoo seuraavista kujeistani. Tervetuloa seuraavaksi maalis-zetriittiin 6.3. Myös Pääsiäisen aikaan järjestän zoom-retriitin, josta lisää pian.

Reikiä aineesta tilaan

/ lauri siirala / Jätä kommentti

Lumihiutaleet ovat auttaneet minua näkemään, huomaamaan ja havaitsemaan aivan uuden maisemakudoksen, jossa on yhä enemmän tilaa ja vähemmän ainetta. Näiden helmikuun ihmeellisten puuterilumipäivien antia on ollut se, että voin nähdä ja kokea, miten tila syntyy, ja miten siitä avautuu ja avartuu lisää tilaa. Maailmasta tulee todellisuudessa maan ja ilman uusi yhtälö: vähemmän ainetta, enemmän tilaa.

Tilan ja aineen yhtälössä on valtava määrä uutta elinvoimaa, hiukkasten tanssia, joka kulkee vaivatta muodonmuutostaan kiinteän ja vähemmän kiinteän välimaastossa. 

Tiukkapipo muuttuu harsohatuksi, ihon pinta huokoiseksi, hienonhienoksi hengittäväksi pinnaksi, joka yhdistää sisäisen ja ulkoisen tilan aineen ja elinvoiman yhtälöksi. Maa ja ilma, aine ja elinvoima tilassa yhtyvät evoluution painekentässä, omassa ruumispsyykessäni, uudeksi ihmisihmeeksi.

Tämä on reikien syntyä, rei’itystä, jonka avulla lävistän vanhojen aikansa eläneiden uskomusten, tapojen ja tottumusten tiukkapipoiset vanhat myssyt, kuosit ja vaatekerrat. Siten lapsen kaltaisena näen aivan uudella tavalla, ettei keisarilla tarvitse olla mitään uusia vaatteita.

Huokosia täynnä oleva, elämän henkeä hengittävä, elämän täyttämän ruumiini henki huokuu aineeni lävitse tilaan, maa-ilmaan. Se huokuu sinne luomaan sellaista uutta tietoisuuden taajuutta, jota maailma eniten kaipaa; elävää, tietoista rakkautta, yhteyttä rakkauden kaiken yhdistävään voimaan.

Reikien luominen on todellisuudessa yksinkertaista. Lapset osaavat sen hyvin ennen kuin menettävät yhteyden olemassaolon, vanhan maailmamme pukiessa heidät (siis meidät) nykyaikaisen tiukkoihin pukuihin, joissa ei ole tarpeeksi reikiä.

Tervetuloa puhaltamaan ja hengittämään reikiä kanssani omiin vanhoihin vaatekertoihisi! Saatat paljastaa itsestäsi sen hengittävän kerroksen, joka yhdistää toisiinsa aineen ja tilan, maan ja ilman, yhdistää toisistaan erilliset. 

Luomme rei’ittämällä vähitellen uutta maailmaa vanhoista aineksista.

Lauri

P.S. Seuraavaksi rei’ittelemme Zoom-illassamme lauantaina 13.2. ja Maalis-Zetriitissä (zoom-retriitissä) 6.3.

Uudenvuoden tervehdys

/ lauri siirala

Hyvää alkanutta vuotta 2021!

Muinaiset kreikkalaiset asettivat tienristeyksiin kiviröykkiöiden päälle valkosipuleita. Allium sativum on verraton lääkeyrtti, sillä se pitää ihmissudet ja pahat henget loitolla. Hekate puolestaan oli villin luonnon ja synnytyksen jumalatar tälle muinaiselle kansalle.

Olemme tällä hetkellä tienristeyksessä. Villi luonto kutsuu meitä rohkeuteen elää, olla elävä ja elävöittää jokapäiväistä elämäämme luonnon kaltaiseksi, elämän yksinkertaiseksi hyväksi. Synnyttäkäämme uusi ihminen, sillä häntä täällä kaipaamme. Minä voin olla hän, ja sinä voit olla hän. Synnytys on jo käynnissä, ja vanhan kuolema aina edeltää uuden syntymää.

Loppiaisena pidämme pienen retriitin tästä mahdollisuudesta ja valkosipulin hengen suojeluksesta käsin. Ehdit vielä ilmoittautua mukaan, jos kiinnostaa. Kokoonnumme tämän aikakauden uudella väylällä, Zoom-etäyhteydellä. Teemme päivän aikana kolme pientä harjoitussessiota, jotka toimivat rokotuksena aikaa vastaan, astumalla nykyhetkeen, kukin yksin ja kaikki yhdessä, yhteisellä aikeella tukea pyhän yksinkertaisuuden onnistunutta syntymistä. Sillä Loppiainen tarkoittaa jonkin loppua, jotta Uusi voi saada mahdollisuuden syntyä, juuri näin, juuri nyt. 

Omassa puutarhassamme lumen alla lämpöhaudassa muhii kolme riviä valkosipulia. Ne ovat kolmea eri lajiketta, joista jokaisella on oma voimansa. Tammikuun ensimmäisenä 2021, siis tänään, tuosta haudasta nouseekin Allium sativumin henki, luomakunnan elävä kruunukupla, elävöittämään tämän alueen villin luonnon kaikkia edustajia yhteisellä hyvällä. Oravat ovat jo nyökänneet suostumuksensa, talon väki, tintit ja naapuri yhtä lailla. Metsähiirikin jätti oman puumerkkinsä. 

Tähän intiimiin kuplaan saa astua jokainen, joka muistaa suostua yhtymään nykyhetken jakautumattomaan hyvään. Hymy riittää, ja valkosipuli kiittää.

Uuden vuoden puutarhuri
Lauri Silva