Kirjoitus on alunperin päiväkirjastani 18.6.2008
 

Olen rakastunut, jälleen kerran. Olen rakastunut kaikkeen siihen vihreään, jolla elämä maalaa olemassaolon pinnan kaikkialla ympärilläni.

Istun portaillamme ja ihailen ruohoa,puiden lehtien eri sävyjä, metsän reunan vihreiden värien skaalaa. Vihreä on ihanaa!

Tillin vihreä on erilaista kuin persiljan. Rakuunan lehden vihreässä on jalo vivahde, salvian lehden vihreä on pehmeä ja samettinen. Krassin vihreä on villi ja pelargonian lehden viehkeä. Ja koivun lehden vihreä maistuu makoisalta. Ja kaikki nämä vihreät muuttavat sävyään jatkuvasti. Viva vihreä!

On kauheata, että joku poliittinen puolue saa käyttää vihreän jaloa nimeä! Vihreä ei nimittäin suostu olemaan poliittinen, sillä politiikassa kompromisoidaan, rakkaudessa ei.

Elämän henki, joka synnyttää, ylläpitää ja tuhoaa lopulta kaiken olevaisen, ei suostu mihinkään järjestelmään; henkeä ei voi järjestää, eikä rakkautta.

Ulkona sataa, pehmeää feminiinistä sadetta. Maa kiittää kosteudesta, linnut riemuitsevat lätäköissä ja kohta ehkä saamme kuulla jälleen sammakon kurnutuksen läheisestä kosteikosta. Ja vihreä tulee vihreämmäksi, vehreämmäksi. Ja tähän runsauden sarven pitopöytään voi osallistua kuka hyvänsä jolla on kyky katsoa ja ihastua, rakastua näkemäänsä.

Koko olemassaolon tarkoitus on rakastumisen, rakkauden ja sen rikkauden löytäminen. Ainoastaa silloin antamisen ja vastaanottamisen tasapaino tuo rauhan, elävän villin ja rakastavan rauhan takaisin maan päälle.

Ja kaikki alkaa minusta, siis tätä lukevasta tai kirjoittavasta ja aina aja ikuisesti tässä hetkessä, juuri nyt.

Jos näissä sanoissa on mitää totta, vilkaisehan vihreään, missä hyvänsäsiitä pienimmänkään vivahteen näet tai nuuhkit. Katso, mitä vihreä tekee sisälläsi. Jos et voi sitä nähdä, mene ja nuuhki sitä, maista sitä, kosketa sitä.

Ympärillämme avautuu peltomaisema. Se on viime päivien sateiden ansiosta puhjennut vihreäksi matoksi, joka kattaa kumpuilevan pellon pinnan vihreään mekkoon joka korostaa maan pinnan muojen pehmeyttä. Kaunista!

Ota osaa, osallistu vihreän kutsuun olla vehreä, runsas, avautuva, antelias.
Missä hyvänsä elävää vihreää näet, mene ja nuuhki kaikilla aisteillasi, sillä vihreä on aistillista.

Maista, maiskuttele, märehdi kuin lehmä, joka on todellinen vihreän rakastaja. Makaa, loikoile, möyri, möyhi, kieri ja tee kuoerkeikkaa vihreällä, kun sitä kerran on.

Rakasta salaatteja, pinaattia, rukolaa, selleriä, persiljaa, tilliä, mangoldia, parsaa! Ihastu vihreään!

– Lauri