Sain lahjan herätä tänä aamuna. Herätä aistilliseen ruumiiseen, kohtalaisen kivuttomana. Elämä lahjoi minua toisella, joka kosketti ihoani, hyväili minua. Sain lahjan pukea lämpimät, puhtaat vaatteet päälleni ja kävellä omin jaloin ulos kauniiseen lumiseen maisemaan. Sain ruokkia linnut, haistaa kirpeän raikkaan ilman ja havaita rauhan maan päällä. Mikään näistä lahjoista ei ole itsestäänselvyyksiä. Jonain päivänä menetän jokaisen niistä, mutta ei tänään. Siis tämä päivä, tämä hetki on lahja minulle elämältä itseltään.
Saan elää kauneuden keskellä; saan lämpimän asunnon, kukat ikkunalaudoilla. Minulla on tarpeeksi kaikkea. Saan lahjan elää ja tehdä työtä, joka on minulle mieluista, minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Saan antaa ja joku ottaa antini vastaan.
Tämä päivä on lahjojen päivä, jokaiselle sillä ulottuvuudella, johon kukin on valmis. Se on olemassaolon laki. Ja kaikella on paikkansa ja mikään ei ole väärin, kunhan vain annan kiitollisuuden koskettaa minua. Se nimittäin paljastaa suurimman lahjan.
Olen elämän lahjottu!
Lauri
P.S. Kirjoitukseni on alunperin vuodelta 2005 mutta pätee sataprosenttisesti myös tänä päivänä!
Lauri Siirala 