Maailman uutiset puhuvat tänäkin syksynä varustautumisesta – maassa, ilmassa, vedessä ja jopa avaruudessa. Rahaa, energiaa ja ihmisiä ohjataan valmistautumaan uhkiin, jotka horjuttavat turvallisuudentunnetta. Se on pois jostain muualta: lapsilta, vanhuksilta, sairailta, sodan tai köyhyyden traumatisoimilta. Aseistariisunnan ääni kuuluu harvoin kabineteissa.
Minun elämänkokemukseni ei kuitenkaan ohjaa valmistautumaan pelkoon tai uhkakuviin, vaan muistuttaa siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista: rauha, rakkaus, myötätunto, ilo, ja valmius antaa ja ottaa vastaan apua – myös pelkkänä läsnäolona. Meitä, teitä, heitä – kaikkia tarvitaan, ja meitä löytyy aina käden ulottuvilta. Minä olen yksi meistä. Oletko sinä?
Mahdollinen rauha ei ole vain valtioiden neuvotteluissa, vaan siinä hetkessä, kun en itse suostu sotajalalle – en sisäiseen ristiriitaan enkä toista vastaan.
Rauha alkaa aina minussa ja minusta, kuka tahansa olenkin. Kun olen yhteydessä elämän kutsuun – siihen luovaan, alati muuttuvaan voimaan, joka kutsuu kohti yhteistä hyvää – olen osa sitä rauhan verkkoa, joka kannattelee elämää tässä ja nyt.
Olen elämä maan päällä – siis vastuussa elämästä maan päällä. Kun tämän muistan, jää turha melu pois, ja tilaa syntyy sille, mikä on todellista.
Lauri
Tule mukaan jakamaan rauhaa
Hiljentymisen ja rauhan voi löytää myös yhdessä olemalla. Loppuvuoden hiljentymishetket Zoomissatarjoavat mahdollisuuden pysähtyä, hengittää ja palata siihen, mikä on totta juuri nyt.
Samoin vuoden lopun ja ensi vuoden alun Voimala-päivät kokoavat meitä yhteen – vahvistumaan, jakamaan ja ammentamaan uutta voimaa yhteyden ja luovan läsnäolon ilmapiirissä.
Astu mukaan rauhan piiriin – siihen, jonka sinä ja minä voimme joka hetki luoda.
Olen Maan elävästä aineesta muodostunut havaitseva ja tiedostava olento. Olen elävä olento muiden elävien olentojen joukossa. Kaikki tärkeät havainnot tapahtuvat sisälläni, missä, miten tai mitä ikinä olenkin.
Olen se, joka vastaa jokaiseen elämän muuttuvaan hetkeen. Olen läsnä ja hengitän sisään ja ulos niin kauan kuin elän. Tätä on olemassaoloni: kohtaamista, vastaamista, hengittämistä, elämistä. Olen tehnyt sitä syntymästäni lähtien ja teen sitä juuri nyt ja siihen hetkeen saakka, kunnes kehoni ottaa viimeisen henkäyksensä.
Kiinnitä huomiosi sisällesi ja kysy itseltäsi: olenko elossa nyt? Vastaus on kyllä. Olen mitä olen nyt, mitä tahansa ja missä tahansa tämän havaitsen ja myönnän, siis suostun.
Olenko selvinnyt kaikesta tähän hetkeen? Kyllä, olen. Ei jos tai mutta, vain kyllä. Olen selvinnyt kaikesta, mikä on tullut tielleni, juuri tähän hetkeen. Tässä olen sellaisena kuin olen, elävä olento juuri tässä muodossa, tilanteessa tai tilassa.
Tämä totuus on ihme, jota kannattaa ihmetellä. Ihmiset ovat pohtineet tätä siitä lähtien, kun ilmestyimme tälle planeetalle ja aloitimme matkamme tietoisiksi olennoiksi. Tämä matka sisältää tietoisuuden ja vastuun kasvattamisen ja jalostamisen kaikesta maapallon elävästä aineesta. Sitä riittää, ja Lauri siitä kiittää.
Tämä laajeneva tietoisuus johtaa elämän ja kaikkien sen muotojen hyväksymiseen, kutsuen ne lopulta osallisiksi syvempään tietoon ja tietoisuuteen. Se kertoo rakkaudesta rakkauteen ja elämään sen viimeisimmässä vaiheessa eli nyt.
Kaikki on jatkuvassa muutoksessa, usein huomaamattomasti ja tiedostamatta. Toisinaan muutokset ovat hurjia, tuskallisia, jopa väkivaltaisia, herättäen pelkoa ja ahdistusta, joiden rohkea kohtaaminen on olennainen osa elämäntarinaamme. Reaktiivisesti toimiva ihminen ei ymmärrä, että jokainen hänen reaktionsa palaa takaisin hän luokseen, joskin usein eri muodossa tai tilanteessa. Kaikki tekoni vaikuttavat väistämättä itseeni.
Yksi merkittävimmistä oivalluksista on ymmärtää, että jokainen niin sanottu ’virhe’ on itse asiassa merkki käynnissä olevasta tietoisuuden työstä. Jokainen hetki tarjoaa tilaisuuden korjata, parantaa, parantua ja löytää luovempia ratkaisuja. Tämä prosessi auttaa sekä minua että tilanteeseen osallisia löytämään uusia tapoja olla aidompi ja luovempi.
Elämän eri tilanteisiin minulla on kolme spontaania vastausta: kyllä, ei tai en vielä tiedä. Sitten kun tiedän, toimin tämän tiedon mukaan, kunnes tilanne taas muuttuu. Todellinen vastuullinen elämä edellyttää minulta jatkuvaa läsnäoloa ja valmiutta vastata tilanteisiin hetkessä, tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksinkertaisuudessaan kyse on tästä: ole läsnä, vastaa elämän kutsuun ja elä täysillä – yhä uudelleen ja uudelleen, loputtomiin.
Rakastan elämää ja tiedän olevani elämän rakastama. Suostun olemaan ja elämään tässä vielä niin rakkaudettomassa maailmassa. Olen täällä niin kauan kuin elämän erehtymätön tahto minut täällä pitää, ollen se mitä olen ja tehden sitä mitä teen. Ja tämän kaiken jaan kanssasi, kumppanini tällä yhteisellä matkallamme.
Kuka olet – sinä toinen, peilini, varjoni, ehkä juuri Hän, jonka kautta totuus ja rakkaus paljastuvat? Totuus ja rakkaus yhdistävät meidät yhdeksi, jota edes kuolema ei voi erottaa. Olemme yhtä rakkauden ikuisessa mysteerissä. Tiedän, että olet, ja kiitän siitä, että olet kanssani.
Dharmen Lauri Johannes Siirala
Aarnen ja Kaisan poika Earthman – Skywalker Ei vielä kuollut
Ihmiskunta on ajamassa maapallon ekosysteemin ja itsensä tuhon partaalle, ja tuho jatkuu ahneuden, sotien, riiston ja väkivallan nimissä. Rationaalisesta näkökulmasta maailman tilanne näyttää toivottomalta ja tuhoon tuomitulta. Tätä viestiä vahvistaa ihmiskunnan kollektiivinen mieli, media ja tiede.
Nykyinen tilanne on kuitenkin vain yksi luku laajemmassa tarinassa ja ihmiskunnan omassa kehityshistoriassa. Olemme osa suurempaa, kosmista ja kuolematonta kertomusta, jossa tietoisuus avaa tien rakkaudelle, luovuudelle ja aistilliselle elämälle maaplaneetalla. Kun tämä toteutuu riittävästi, meillä on annettavaa muulle kosmokselle.
Jokaisella meistä on avainrooli tämän tarinan käännekohdassa.
Näkemykseni on, että ihmiskunnan seuraava kehitysvaihe tapahtuu pääasiassa yksilötasolla, korostaen yksilön merkitystä. Yksilö on kuin pienin jakautumaton hiukkanen, yksi ainutlaatuinen olemus. Englanninkielinen termi ”individual” viittaa jakautumattomuuteen ja yksilöitymiseen.
Tämä yksilö, jakautumaton yksikkö, joka minä olen, pyrkii löytämään oman yksilöllisyytensä hyödyksi kaikelle. Olen vastuussa omasta jakautumattomuudestani ilman kompromisseja. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle on annettava oikeus ja vastuu löytää oma totuutensa. Oma henkilökohtainen vastuuni ja toimintani jokaisessa vuorovaikutushetkessä voivat joko auttaa, olla neutraaleja tai vaikeuttaa toisen mahdollisuutta omaan vastuuseensa ja oikeuteensa.
Mitä sitten voimme tehdä yksilöinä muutoksen aikaansaamiseksi?
Kestävän tulevaisuuden kannalta on keskeistä irrottautua omasta reaktiivisuuden kierteestämme, ja sen sijasta luoda elävää kuuntelevaa yhteyttä sisäiseen tilaamme ja tilanteisiin, joissa elämme ja kohtaamme toisia. Tämä on tärkeä avain sekä henkilökohtaisesti että planeettamme hyvinvoinnin kannalta.
Vaikka olen yksilö, yksi ja yksin, olen samalla osa suurempaa kokonaisuutta, yhteydessä muihin ainutlaatuisiin osasiin. Jokainen minä on yksi ainutlaatuinen ilmentymä muuttuvuuden lakien – syntymän, kehityksen ja kuoleman – muodonmuutoksen alaisena. Olen tietoisuudelle avautuva kuolematon hippunen, ikuista elämää väliaikaisessa, muuttuvassa muodossa. Tämä muoto on silti tärkeä. Tällä hetkellä maan päällä olen tätä, olen yksi, en kaksi. Olemukseni moninaiset, vielä tuntemattomat taajuudet ja ominaisuudet paljastuvat vasta, kun aika ’ohenee’ tarpeeksi.
Mitä siis voin tehdä? Voin olla yhteydessä elämään sisälläni tässä hetkessä, elää täydesti ja vapautua menneisyydestä sekä tulevaisuudesta. Voin olla läsnä elämän omalle pulssille ja sykkeelle, aluksi aisteissani ja sitten aistieni tuolla puolen, ohenevassa ajassa ja avartuvassa tilassa. Voin vastata hetkiin ja tilanteisiin antamalla ongelmattoman, vastuullisen läsnäoloni panoksen, edistäen suurempaa hyvää. Jos ei muuten, ainakin voin olla ongelmaton itselleni ja muille.
Voin antaa spontaanin vastaukseni jonkun toisen ihmisen tai tilanteen tarpeeseen oman elinvoimani ja rakkauteni ohjauksessa. Sen muotoa tai laatua en voi ennustaa, mutta tiedän olevani vaihtoehdoton ja täysin vastuussa. Olen mitä olen, teen mitä teen, ja kannan täyden vastuun, joka ilmenee elämäni olosuhteiden muuttuvissa muodoissa.
Näen, miten sisäinen maailmani hallitsee ulkoista, ja miten oma olemiseni luo elämäni puitteet jatkuvasti oman tarpeeni ja kokonaisuuden tarpeen mukaisesti. En aina saa haluamaani, mutta sen sijaan saan osakseni elämän tahdon sovitettuna tähän muotoon, näihin olosuhteisiin ja tapahtumiin. Tämä tapahtuu ihmeellisesti juuri minua varten, mutta samalla se palvelee muita ja tätä suurta, elävää kokonaisuutta.
En voi ennalta tietää olenko oikeassa vai väärässä tai tekoni vaikutuksia hyvään tai pahaan. Uskomukset ja opit eivät voi ennustaa tekojeni seurauksia. Tiedän vain, kun olen läsnä hetkessä ja yhteydessä hetkeen. Sisälläni on tiehyeet kaikkeen elettyyn totuuteen, viisauteen ja tietoon mutta myös keskeneräisyyteen, joka elää hyvän ja ei niin hyvän vaihtelevassa maastossa. Osallistun pakosta kumpaankin kunnes olen jakautumaton, minkä saavutan kuollessani – olipa se kuolemaa menneelle tai ruumiini muodon kuolemaa.
Käyn läpi kuoleman ja uudelleensyntymän kiertoa kerta toisensa jälkeen, mikä on ihmisen kohtalo. Silti olemisen voima odottaa minua aina tilassa sisälläni. Vierailen siellä säännöllisesti, mutta jätän sen uudelleen ja uudelleen, kunnes en enää voi tehdä niin.
Vähemmän ristiriitaa ja enemmän rakkautta tulevaan vuoteen!
Lauri
P.S. Tervetuloa myös vuoden aloitukseksi loppiaisviikonlopun retriittiimme Karjalohjalle, hiljentymään, kuuntelemaan, kokemaan ja kommunikoimaan yhteyttämme kaiken yhdistävään voimaan, elämään ja rakkauteen. Uusi vuosi antaa meille mahdollisuuden uusiutua, luoda yhteyttä sisäänpäin ja toisiimme.
Yhdessä luomamme retriitti tarjoaa meille puitteet ja harjoitukset, joissa jokainen voi tutkia olemisen voimakentän ihmeitä rohkeasti ja rehellisesti. Työskentelemme tosissamme mutta samalla leikkisästi, havainnoiden mitä matkallamme paljastuu kulkiessamme syvemmälle, avarampaan maastoon, huolettomuuteen, yksinkertaisuuteen, joka on pyhää. Matkalla löydämme varmasti haasteita ja hankaluuksia, mutta tarkoituksenamme on vapautua mielemme kiintymyksistä vanhoihin tanssiaskeliin ja – kuvioihin. Kuolemalla teemme tilaa elämälle.
Osana retriittiä myös tanssimme, liikumme, kosketamme, tuomme äänemme tilaan, sekä ulkoilemme rauhallisissa Elontulen maastoissa. Tarvittaessa voit maksaa retriitin kurssiosuuden 2-3: ssa erässä.
Voit vielä ilmoittautua mukaan sähköpostilla: info@laurisiirala.fi tai puh 045 6781303.
Olen kiitollinen siitä, että saan elää rauhallisen puistometsän äärellä. Tämä rauha ei ole itsestäänselvyys, vaan se on saavutettu rohkeudella haastaa paikalliset vallanpitäjät korjaamaan suuntaansa. Nyt metsän väki kiittää anteliaisuudellaan, joka avautuu edessämme.
Uhanalaiset lajit ja maailman tulevaisuus
Olemme kaikki uhanalaisia lajeja. Ihmiskunta on maksanut kalliin hinnan omasta tyhmyydestään ja tuhmuudestaan tässä luomakunnassa. Seuraava uhka on edessä, ellei kurssiamme korjata nyt. Tällainen sota ihmisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta vastaan ei saa jatkua ilman suurempien voimien väliintuloa. Olemme liian arvokas kokeilu tietoisen rakkauden evoluutiossa, jotta meidät poistettaisiin tältä suurelta luomakunnan näyttämöltä.
Yhdistävä viisaus ja Martti Johannes Siiralan kultainen sääntö
Isoisäni Martti Johannes Siirala asensi aikanaan kuparilaatan kiveen kotikoivun eteen Siiralan sukutilan pihalle Kiteen Syrjäsalmessa. Laatassa lukee: ”Mitä te soisitte ihmisten teille tekevän – se tehkää te myös heille”. Tämä kultainen sääntö löytyy eri kielillä ja eri kansojen keskuudesta eri aikakausina.
Kaikki maailman uskonnot väittävät saarnaavansa jotain tämän kaltaista, mutta juuri näinä päivinä kolme veljesuskontoa Lähi-idässä pyhittävät sodan julmuuden uskomalla olevansa oikeuden puolella vääryyttä vastaan. Tämä on häpeällistä tyhmyyttä, raakuutta, väkivaltaa, sotaa ihmisyyttä ja elämää vastaan!
Pyhä on todellista. Se ei ole minkään järjestäytyneen uskonnon yksinoikeus, vaan se on tietoisuuden lahja jokaiselle ihmiselle. Pyhä on valmiina ilmentymään ja näyttämään syvän tiedon sekä viisauden toteutumisen arjen keskellä, juuri tässä, juuri nyt!
Siellä, missä ihminen on harhautunut irrottamaan itsensä kokonaisuudesta, luonut esteitä, uskomuksia ja rajoja itsensä sekä kokonaisuuden välille, syntyy eristyneisyyttä, irrallisuutta ja paranoian vaaravyöhykkeitä, kuten näemme tapahtuvan eri puolilla maailmaa juuri nyt.
Vetäytymisen voima ja luonnon luoma yhteys
Vastaus löytyy vetäytymisestä – eli retriitistä. Retriitti on nyt muotisana, joten on tärkeää olla valppaana sen käytön yhteydessä.
Vetäytyminen on aina ensisijaisesti yksilöllinen vastaus, tapahtuen hetkessä, tilassa ja tilanteessa, missä löydän itseni, tuli mitä tuli. Tuli tulee ja polttaa turhan pois, jättäen totuuden hengen palamaan kirkkaana liekkinä omassa tilassani ja sytyttäen kutsun tietoisuuteen minun ja toisen välillä, yhdistävänä tekijänä. Tuo toinen saattaa olla mikä tahansa, mutta lopulta se paljastuu vain tilaksi, joka säteilee elävää, aineetonta, muodotonta elämän henkeä. Se liittyy yhteen toisen elävän kanssa, synnyttäen uuden mahdollisuuden muodon ja muodottomuuden välimaastossa.
Sen, mihin en voi liittyä tai vastata läsnäolollani nyt, annan kuolla, mennä, menehtyä. Kuoleman voima on uudistava; sen kautta kulkeva saattaa herätä henkiin uudistuneena, virkistyneenä, puhdistuneena jossain uudessa hetkessä ja tilanteessa.
Luonto on ehkä tärkein yhteys ihmisen ja kokonaisuuden välillä. Missä ikinä herään maan päällä tietoiseksi, olen vielä jossain ruumiillistuneessa muodossa, jota kutsun minuksi. Ympärilläni on aina tilaa, kuten myös sisälläni. Kun nämä kaksi tilaa, sisäinen ja ulkoinen, yhtyvät, olen ihmettelyn tilassa. Jollain tasolla aistin ja havainnoin jotakin, saatan nähdä, vaikka kaikki eivät näe, kuulla, vaikka kaikki eivät kuule. Ehkä aistin kosketuksen, painovoiman, ehkä kivun, ehkä vain supistumisen ja avartumisen rytmin, ehkä jotain, mistä en saa selkoa, mutta jota ihmettelen ja odotan vastausta…
Vastuu ja pyhän kutsu
Vastaaminen on vastuuta, ja vastuussa olen minä ja elämä, yhdessä. Vastaukseni on vastuuni, se on vastaus pyhän kutsuun liittyä elämän ja kuoleman luomis- ja luopumistyön rytmiin, sisäänhengityksen ja uloshengityksen ihmeeseen. Olen ihminen, ja ihmiselle on annettu ihmettelemisen lahja ja lahja luoda uusia pyhiä yhteyksiä, niin itselleni, toisille kuin jollekin suuremmallekin voimalle. Tämä tuntematon pyhä voima ohjaa meitä, kunnes kuolema meidät erottaa synnyttääkseen uudelleen, herättääkseen henkeen ja jatkaakseen tätä ikuista, ihmeellistä pyhiinvaellusta.
Kirjani Pyhiinvaellus nykyhetkeen, juuri näin, juuri nyt (Basam Books 2022) on ajaton ja jos se sinua koskettaa, sitä kannattaa lukea uudelleen, koska sen sisältö voi avautua uusin tavoin eri lukukerroilla. Voit lainata sen kirjastoista, ostaa kirjakaupoista tai tilata suoraan minulta nimikirjoituksella.
Aikeeni on aloittaa tuleva vuosi järjestämällä Loppiaisviikonloppuna retriitti nimeltä Käsikynkkää Elämän ja Kuoleman kanssa. Paikka on kaunis ja tunnelmallinen Elontuli, hirsirakenteinen kurssikeskus keskellä luontoa ja järven rantaa Karjalohjalla. Labbnäsin retriiteistä tuttu Alma Sipilä on myös mukana, tuoden jälleen tanssihetkiä sekä liike- ja ääniharjoituksia osaksi retriittiä. Tämän lisäksi jokainen osallistuja voi tuoda (ja tuokin) retriitin kokonaisuuteen oman lahjansa kokonaisuuden hyväksi. Olet tervetullut mukaan.
Puhuin taannoin Viljami Lehtosen podcast-haastattelussa muun muassa elämän havahtumisista, käännekohdista, merkittävistä kohtaamisista sekä monista muista (miehen) elämän tärkeistä kysymyksistä.
On se ihmeellistä vaan, että tämän talven yksi suurimmista lumisateista saapui maaliskuun toisen päivän yönä.
On se hyvä, että tämä mies nukkui hyvän pitkän yön vierailtuaan jälleen kerran aamuyön tunteina täysin absurdeista maisemissa, pöllistyneenä näkemästään jo ennen heräämistä.
Niinpä matka tyhjentämään pihan muiden eläjien ruokapaikat lumesta ja aamiaisen jakelu sujui samoissa ihmettelyn merkeissä.
Puhun ja kirjoitan usein ihmettelyn armollisesta viisaudesta. Ihmettely auttaa näkemään kauneutta joskus kauheudenkin keskellä. Se myös auttaa luopumaan mieleen pyrkivistä valituksen aihioista, puhumattakaan ihmisolennon koostumukseen piiloutuneisista ryöväreistä, jotka vievät hyvän elämästä.
Jokaiselle tämä on varmasti jollain tasolla tuttua maastoa.
Kaikki ihmiselämän hyvä, kaunis, oikeudenmukainen, eheyttävä, yhdistävä, tietoisuuden taajuus, jota kutsumme rakkaudeksi, saa alkunsa sisältäni ja sen kautta myös toisten elämän muotojen tarjoamista heijastimista, joita löytyy eri muodoissaan vaikkapa luonnosta, kuten linnunviserryksestä, lumikiteen kauneudesta, ventovieraan katseesta, uuden aamun ihmeestä.
Samassa sisäisessä maastossa piilevät kuitenkin myös omat ja yhteiset ryövärimme, joiden pyrkimys on syrjäyttää ihmettely valituksella ja sen järeämmillä aseilla, meille kullekin jokaiselle ominaisin tavoin.
Itsetuntemus on sitä, että tunnistan ja tunnen omat ryövärini lähietäisyydeltä omassa maastossani. En vastusta heitä, sillä vastustajat vain saavat voimaa vastustuksestani.
Mikä ryövärien kanssa parhaiten toimii on se, että lakkaan yksinkertaisesti ruokkimasta heitä antamalla ajastusteni myöntää heille puheenvuoroja. Sen sijaan osoitan itselleni, että mieleni minun tekevi elämän eloa ihmetellä, eläväksi ihmis-ihmeeksi herätä, tänäkin elämäni viimeisimpänä aamuna. Silloin tämä ihmis-ihmeen tietoisuuden lahja avaa erehtymättömän yhteyden elämän kuolemattomaan hyvään oman kokemukseni todistamana. Tiedän, tunnistan, yhdistyn – en anna tilaa epäilylle. Silloin on helppo jakaa, mitä mieleni minun tekevi, eli osoittaa aikeeni toimia elämän hyväksi, vaikkapa ensin oman pihan ystävilleni tinteille, oraville, lumen valkealle ihmeelle.
Ehkä voin sitten luomistyöhön yhtyä, kun kerran luoja ensin lumen loi, seuraavaksi voi olla lumenluomisen vuoro suotu minulle, ihmisihmeelle.
Näin ihmettelee elämää Tampereen Hervannassa
Lauri
P.S. Jos ihmettelyn taito sinuakin kiinnostaa, niin samalla tästä vielä kutsun saat. Ja jos vastaat ennen kuin yö vaihtuu perjantaiksi, sä alemman hinnan vielä itsellesi varmistat:
Lauri Siirala 