YKSI ALUSTA, YKSI SOVELLUS

Olemme hullaantuneet viime vuosina erilaisiin sovelluksiin, appeihin. Sovellus on eräänlainen oikotie, pikaväylä, suora reitti, jota pitkin kuljen määränpäähäni, kohteeseeni helposti. Oikotietä on kiva mennä aina, kun se näyttää mahdolliselta, mutta oikotie voi kuitenkin olla myös hukkareissu.

Suora, selkeä kulku tarkoittaa minulle, että tiedän tarkoitukseni ja suuntani hetki hetkeltä niin kuin sen itse oivallan oman kokemukseni ohjaamana. En siksi etsi oikoteitä, ne näyttäytyvät aina hetken ja tilanteen mukaan tai sitten eivät. Nuuhkin maastoa, tilaa, tilanteita kaikki hoksottimeni hereillä ja herättäen henkiin aina uusia taajuuksia puhdasta läsnäoloa, havainnon voimaa, elämän omaa eliksiiriä. 

Ostetut ja omaksutut oikotiet määrittelevät kulkemani maaston ja sen mahdollisuudet ennakolta, ja siten ne ohjaavat minua, kulkijaa, pyhiinvaeltajaa, ennalta määritellyn pyhän, toiveen, halun tai uskomuksen luo ja samalla pois uskomattomattoman, määreettömän, uuden, oudon, eli pyhän, luota.

Pyhä yksinkertaisuus on yksinkertaisen hyvää ja uutta. Se paljastaa nykyhetken ainoan todellisuuden kaikkien tarjolla olevien muiden houkutusten joukosta. Heti kun sisäinen tilani avautuu sille mahdollisuudelle, nykyhetken voima välähtää lävitseni. Se vain odottaa valpasta, rentoa suostumuksen tilaani, jossa suostun itse olemaan appi.  Silloin jotain loksahtaa uuteen paikkaan ja astun uuteen, vielä tuntemattomaan tilaan, pois vanhoilta raiteilta. 

Minä, tämän tekstin lukija tai kirjoittaja, olen elämän itsensä alati muuttuva, soveltuva, elävä alusta. Suostun elämän sovellettavaksi, sävellettäväksi, siveltimeksi, soittimeksi, aina uudelleen ja uudelleen, siten kuin kertyvä kokemukseni ja muuttuva koostumukseni minua ohjaa ja kutsuu suostumaan, etäohjaukseen, lähietäisyydellä, juuri näin ja juuri nyt.

Mutta kuulenko elämän kutsun?

Kuuntelenko sitä, olenko kuulolla kaikkine hetkessä avautuvine hoksottimineni, elämän ohjauksessa nyt?

Tämä on suoraa lähetystä, puhdasta suostumusta muutoksen voiman ja ihmeen haltuun. Saatan tulla löydetyksi, onnen kantamoiseksi. Muutoksen tahdon alaisena ja sen älykkään voiman ohjaamana on aikamoisen hyvä vaeltaa tätä ajatonta pyhiinvaellusta, olemassaolevassa ajassa, aina vain nyt.

Se mitä minulla, kirjoittajalla, on tässä elämäni vaiheessa annettavana ja mihin haluan satsata, on ennen kaikkea joku pyhä yksinkertaisuus, pyhiinvaellus siihen, mikä on uutta minussa, sinussa, ja tilassa välillämme. Kun olen yhteydessä siihen, jotain heti muuttuu, asettaa kaiken uuteen valoon. Se on henkiin ja henkeen herättämistä. Se ei ole meditaatiota, koska meditaatiossa on liian vanhoja raiteita, menetelmiä, reittejä. Valppauden tila on sitä, että kuuntelen, katson, olen läsnä taajuuksille, jotka eivät houkuttele minua vanhaan maastoon. Ja se todella on niin yksinkertaista, silloin kun se avautuu. 

Tarvitsetko sinä tukea omalla vaelluksellasi nykyhetken voimaan? 

Ilmoittaudu mukaan seuraaviin voimala-tilaisuuksiini Helsingissä, Tampereella ja zoom-yhteydellä.

Ohjaan sinua yhtä lailla myös yksityisesti joko kotonani Tampereella tai jollain etäyhteydellä

Lauri