Respondeo – ergo sum


Olen Maan elävästä aineesta muodostunut havaitseva ja tiedostava olento. Olen elävä olento muiden elävien olentojen joukossa. Kaikki tärkeät havainnot tapahtuvat sisälläni, missä, miten tai mitä ikinä olenkin. 

Olen se, joka vastaa jokaiseen elämän muuttuvaan hetkeen. Olen läsnä ja hengitän sisään ja ulos niin kauan kuin elän. Tätä on olemassaoloni: kohtaamista, vastaamista, hengittämistä, elämistä. Olen tehnyt sitä syntymästäni lähtien ja teen sitä juuri nyt ja siihen hetkeen saakka, kunnes kehoni ottaa viimeisen henkäyksensä.

Kiinnitä huomiosi sisällesi ja kysy itseltäsi: olenko elossa nyt? Vastaus on kyllä. Olen mitä olen nyt, mitä tahansa ja missä tahansa tämän havaitsen ja myönnän, siis suostun.

Olenko selvinnyt kaikesta tähän hetkeen? Kyllä, olen. Ei jos tai mutta, vain kyllä. Olen selvinnyt kaikesta, mikä on tullut tielleni, juuri tähän hetkeen. Tässä olen sellaisena kuin olen, elävä olento juuri tässä muodossa, tilanteessa tai tilassa.

Tämä totuus on ihme, jota kannattaa ihmetellä. Ihmiset ovat pohtineet tätä siitä lähtien, kun ilmestyimme tälle planeetalle ja aloitimme matkamme tietoisiksi olennoiksi. Tämä matka sisältää tietoisuuden ja vastuun kasvattamisen ja jalostamisen kaikesta maapallon elävästä aineesta. Sitä riittää, ja Lauri siitä kiittää. 

Tämä laajeneva tietoisuus johtaa elämän ja kaikkien sen muotojen hyväksymiseen, kutsuen ne lopulta osallisiksi syvempään tietoon ja tietoisuuteen. Se kertoo rakkaudesta rakkauteen ja elämään sen viimeisimmässä vaiheessa eli nyt.

Kaikki on jatkuvassa muutoksessa, usein huomaamattomasti ja tiedostamatta. Toisinaan muutokset ovat hurjia, tuskallisia, jopa väkivaltaisia, herättäen pelkoa ja ahdistusta, joiden rohkea kohtaaminen on olennainen osa elämäntarinaamme. Reaktiivisesti toimiva ihminen ei ymmärrä, että jokainen hänen reaktionsa palaa takaisin hän luokseen, joskin usein eri muodossa tai tilanteessa. Kaikki tekoni vaikuttavat väistämättä itseeni.

Yksi merkittävimmistä oivalluksista on ymmärtää, että jokainen niin sanottu ’virhe’ on itse asiassa merkki käynnissä olevasta tietoisuuden työstä. Jokainen hetki tarjoaa tilaisuuden korjata, parantaa, parantua ja löytää luovempia ratkaisuja. Tämä prosessi auttaa sekä minua että tilanteeseen osallisia löytämään uusia tapoja olla aidompi ja luovempi.

Elämän eri tilanteisiin minulla on kolme spontaania vastausta: kyllä, ei tai en vielä tiedä. Sitten kun tiedän, toimin tämän tiedon mukaan, kunnes tilanne taas muuttuu. Todellinen vastuullinen elämä edellyttää minulta jatkuvaa läsnäoloa ja valmiutta vastata tilanteisiin hetkessä, tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksinkertaisuudessaan kyse on tästä: ole läsnä, vastaa elämän kutsuun ja elä täysillä – yhä uudelleen ja uudelleen, loputtomiin.

Rakastan elämää ja tiedän olevani elämän rakastama. Suostun olemaan ja elämään tässä vielä niin rakkaudettomassa maailmassa. Olen täällä niin kauan kuin elämän erehtymätön tahto minut täällä pitää, ollen se mitä olen ja tehden sitä mitä teen. Ja tämän kaiken jaan kanssasi, kumppanini tällä yhteisellä matkallamme.

Kuka olet – sinä toinen, peilini, varjoni, ehkä juuri Hän, jonka kautta totuus ja rakkaus paljastuvat? Totuus ja rakkaus yhdistävät meidät yhdeksi, jota edes kuolema ei voi erottaa. Olemme yhtä rakkauden ikuisessa mysteerissä. Tiedän, että olet, ja kiitän siitä, että olet kanssani.

Dharmen Lauri Johannes Siirala

Aarnen ja Kaisan poika
Earthman – Skywalker
Ei vielä kuollut

Ihmettelyn aikaa

On se ihmeellistä vaan, että tämän talven yksi suurimmista lumisateista saapui maaliskuun toisen päivän yönä.

On se hyvä, että tämä mies nukkui hyvän pitkän yön vierailtuaan jälleen kerran aamuyön tunteina täysin absurdeista maisemissa, pöllistyneenä näkemästään jo ennen heräämistä.

Niinpä matka tyhjentämään pihan muiden eläjien ruokapaikat lumesta ja aamiaisen jakelu sujui samoissa ihmettelyn merkeissä.

Puhun ja kirjoitan usein ihmettelyn armollisesta viisaudesta. Ihmettely auttaa näkemään kauneutta joskus kauheudenkin keskellä. Se myös auttaa luopumaan mieleen pyrkivistä valituksen aihioista, puhumattakaan ihmisolennon koostumukseen piiloutuneisista ryöväreistä, jotka vievät hyvän elämästä.

Jokaiselle tämä on varmasti jollain tasolla tuttua maastoa.

Kaikki ihmiselämän hyvä, kaunis, oikeudenmukainen, eheyttävä,  yhdistävä, tietoisuuden taajuus,  jota kutsumme rakkaudeksi, saa alkunsa sisältäni ja sen kautta myös toisten elämän muotojen tarjoamista heijastimista, joita löytyy eri muodoissaan vaikkapa luonnosta, kuten linnunviserryksestä, lumikiteen kauneudesta, ventovieraan katseesta, uuden aamun ihmeestä.

Samassa sisäisessä maastossa piilevät kuitenkin myös omat ja yhteiset ryövärimme, joiden pyrkimys on syrjäyttää ihmettely valituksella ja sen järeämmillä aseilla, meille kullekin jokaiselle ominaisin tavoin.

Itsetuntemus on sitä, että tunnistan ja tunnen omat ryövärini lähietäisyydeltä omassa maastossani. En vastusta heitä, sillä vastustajat vain saavat voimaa vastustuksestani. 

Mikä ryövärien kanssa parhaiten toimii on se, että lakkaan yksinkertaisesti ruokkimasta heitä antamalla ajastusteni myöntää heille puheenvuoroja. Sen sijaan osoitan itselleni, että  mieleni minun tekevi elämän eloa ihmetellä, eläväksi ihmis-ihmeeksi herätä, tänäkin elämäni viimeisimpänä aamuna. Silloin tämä ihmis-ihmeen tietoisuuden lahja avaa erehtymättömän yhteyden elämän kuolemattomaan hyvään oman kokemukseni todistamana. Tiedän, tunnistan, yhdistyn – en anna tilaa epäilylle. Silloin on helppo jakaa, mitä mieleni minun tekevi, eli osoittaa aikeeni toimia elämän hyväksi, vaikkapa ensin oman pihan ystävilleni tinteille, oraville, lumen valkealle ihmeelle.

Ehkä voin sitten luomistyöhön yhtyä, kun kerran luoja ensin lumen loi, 
seuraavaksi voi olla lumenluomisen vuoro suotu minulle, ihmisihmeelle.

Näin ihmettelee elämää Tampereen Hervannassa

Lauri

P.S. Jos ihmettelyn taito sinuakin kiinnostaa, niin samalla tästä vielä kutsun saat. Ja jos vastaat ennen kuin yö vaihtuu perjantaiksi, sä alemman hinnan vielä itsellesi varmistat: 

PALANEN ELÄVÄÄ MAATA- PÄÄSIÄISRETRIITTI
10.-11.4. SOPUKAN KOULUTUSKESKUS, SIPOO