Vanha sanonta Cogito ergo sum on käännetty suomeksi: 
”Ajattelen, siis olen.”

Olen luonut sen pohjalta toisen version: Respondeo, ergo sum – 
”Vastaan, siis olen.” 

Mutta ajattelun ja vastaamisen väliin väliin jää jotakin olennaista:
havainto.

Ajattelun ja havainnon välillä on suuri ero.

Ajattelu kulkee ajassa –
menneessä, tulevassa, niiden välissä.

Havainto tapahtuu nyt.
Juuri tässä.

Ennen kuin mieli nimeää,
ennen kuin se vertaa.

Olen elossa.
Havaitsen.

Kehon kautta,
huomion kautta,
jossakin vielä laajemmassa.

Elämä ilmenee –
muodossa ja ilman.

Kun vastaan, tulen vastaan.

En pelkästään reagoi,
vaan annan jonkin liikahtaa minussa –
ääneksi, sanaksi, liikkeeksi.

En tiedä etukäteen mitä syntyy.

Ja juuri siksi se on totta.

Havainto liittää minut johonkin suurempaan.

En ole erillinen.

Olen osa liikettä,
joka tapahtuu minussa
ja minun kauttani.

Kaikki tapahtuu tilassa,
joka on sekä sisälläni että ympärilläni.

Rajaton.
Muodoton.
Elävä.

Voin yhtyä siihen.

Ja silloin en ole vain minä,
vaan jotakin, joka kulkee kauttani.

Vastaan hetken kutsuun.

Annan sen mitä voin.

Osallistun syntymään,
muutokseen,
kuolemaan.

Eikö ole ihmeellistä.

Ihmettely riittää.

Se avaa enemmän
kuin yksikään vastaus.

En tarvitse tietää.

Voin seurata sitä,
mitä seuraa.

Askel askeleelta,
ilman varmuutta.

Aikani täällä on rajallinen.

Jossain vaiheessa
päästän irti muodosta.

Sitä kutsutaan kuolemaksi.

Mutta jo nyt
jokin minussa saa kuolla.

Tavat,
reaktiot,
vastaukset,
jotka eivät enää palvele.

Kaikki osallistuu.

Ihminen, eläin, kasvi, maa.

Tietoisesti tai tiedostamatta
samaan liikkeeseen.

Tähän äärettömään,
ajattomaan tanssiin.

Ikuisuutta ei voi ymmärtää.

Se ei ole käsite.

Se on tämä hetki –
aina uusi.

Puhdas havainto vaatii hiljaisuutta.

Mielen, joka ei tartu aikaan.

Luottamusta siihen,
että elämä kantaa.

Ja kaiken keskellä:

rakkaus.

Ei pysyvänä muotona,
vaan kaipuuna.

Hiljaisena tietona:
rakastan.

Kohteet muuttuvat.
Häviävät.
Palaavat toisessa muodossa.

Mutta rakkaus ei katoa.

Se odottaa.

Se kutsuu.

Antamaan,
näkemään,
jakamaan.

Ehkä juuri sen kautta
voimme vastata
maailman kovuuteen.

Jollakin todellisella.

Sitä rakkaus on.