REAKTIIVISUUDEN LOPPU – RAKKAUDEN ALKU

Kynttilän liekki, joka palaa pimeässä.

Ihmiskunta on ajamassa maapallon ekosysteemin ja itsensä tuhon partaalle, ja tuho jatkuu ahneuden, sotien, riiston ja väkivallan nimissä. Rationaalisesta näkökulmasta maailman tilanne näyttää toivottomalta ja tuhoon tuomitulta. Tätä viestiä vahvistaa ihmiskunnan kollektiivinen mieli, media ja tiede. 

Nykyinen tilanne on kuitenkin vain yksi luku laajemmassa tarinassa ja ihmiskunnan omassa kehityshistoriassa. Olemme osa suurempaa, kosmista ja kuolematonta kertomusta, jossa tietoisuus avaa tien rakkaudelle, luovuudelle ja aistilliselle elämälle maaplaneetalla. Kun tämä toteutuu riittävästi, meillä on annettavaa muulle kosmokselle. 

Jokaisella meistä on avainrooli tämän tarinan käännekohdassa. 

Näkemykseni on, että ihmiskunnan seuraava kehitysvaihe tapahtuu pääasiassa yksilötasolla, korostaen yksilön merkitystä. Yksilö on kuin pienin jakautumaton hiukkanen, yksi ainutlaatuinen olemus. Englanninkielinen termi ”individual” viittaa jakautumattomuuteen ja yksilöitymiseen.

Tämä yksilö, jakautumaton yksikkö, joka minä olen, pyrkii löytämään oman yksilöllisyytensä hyödyksi kaikelle. Olen vastuussa omasta jakautumattomuudestani ilman kompromisseja. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle on annettava oikeus ja vastuu löytää oma totuutensa. Oma henkilökohtainen vastuuni ja toimintani jokaisessa vuorovaikutushetkessä voivat joko auttaa, olla neutraaleja tai vaikeuttaa toisen mahdollisuutta omaan vastuuseensa ja oikeuteensa. 

Mitä sitten voimme tehdä yksilöinä muutoksen aikaansaamiseksi?

Kestävän tulevaisuuden kannalta on keskeistä irrottautua omasta reaktiivisuuden kierteestämme, ja sen sijasta luoda elävää kuuntelevaa yhteyttä sisäiseen tilaamme ja tilanteisiin, joissa elämme ja kohtaamme toisia. Tämä on tärkeä avain sekä henkilökohtaisesti että planeettamme hyvinvoinnin kannalta.

Vaikka olen yksilö, yksi ja yksin, olen samalla osa suurempaa kokonaisuutta, yhteydessä muihin ainutlaatuisiin osasiin. Jokainen minä on yksi ainutlaatuinen ilmentymä muuttuvuuden lakien – syntymän, kehityksen ja kuoleman – muodonmuutoksen alaisena. Olen tietoisuudelle avautuva kuolematon hippunen, ikuista elämää väliaikaisessa, muuttuvassa muodossa. Tämä muoto on silti tärkeä. Tällä hetkellä maan päällä olen tätä, olen yksi, en kaksi. Olemukseni moninaiset, vielä tuntemattomat taajuudet ja ominaisuudet paljastuvat vasta, kun aika ’ohenee’ tarpeeksi.

Mitä siis voin tehdä? Voin olla yhteydessä elämään sisälläni tässä hetkessä, elää täydesti ja vapautua menneisyydestä sekä tulevaisuudesta. Voin olla läsnä elämän omalle pulssille ja sykkeelle, aluksi aisteissani ja sitten aistieni tuolla puolen, ohenevassa ajassa ja avartuvassa tilassa. Voin vastata hetkiin ja tilanteisiin antamalla ongelmattoman, vastuullisen läsnäoloni panoksen, edistäen suurempaa hyvää. Jos ei muuten, ainakin voin olla ongelmaton itselleni ja muille.

Voin antaa spontaanin vastaukseni jonkun toisen ihmisen tai tilanteen tarpeeseen oman elinvoimani ja rakkauteni ohjauksessa. Sen muotoa tai laatua en voi ennustaa, mutta tiedän olevani vaihtoehdoton ja täysin vastuussa. Olen mitä olen, teen mitä teen, ja kannan täyden vastuun, joka ilmenee elämäni olosuhteiden muuttuvissa muodoissa.

Näen, miten sisäinen maailmani hallitsee ulkoista, ja miten oma olemiseni luo elämäni puitteet jatkuvasti oman tarpeeni ja kokonaisuuden tarpeen mukaisesti. En aina saa haluamaani, mutta sen sijaan saan osakseni elämän tahdon sovitettuna tähän muotoon, näihin olosuhteisiin ja tapahtumiin. Tämä tapahtuu ihmeellisesti juuri minua varten, mutta samalla se palvelee muita ja tätä suurta, elävää kokonaisuutta.

En voi ennalta tietää olenko oikeassa vai väärässä tai tekoni vaikutuksia hyvään tai pahaan. Uskomukset ja opit eivät voi ennustaa tekojeni seurauksia. Tiedän vain, kun olen läsnä hetkessä ja yhteydessä hetkeen. Sisälläni on tiehyeet kaikkeen elettyyn totuuteen, viisauteen ja tietoon mutta myös keskeneräisyyteen, joka elää hyvän ja ei niin hyvän vaihtelevassa maastossa. Osallistun pakosta kumpaankin kunnes olen jakautumaton, minkä saavutan kuollessani – olipa se kuolemaa menneelle tai ruumiini muodon kuolemaa.

Käyn läpi kuoleman ja uudelleensyntymän kiertoa kerta toisensa jälkeen, mikä on ihmisen kohtalo. Silti olemisen voima odottaa minua aina tilassa sisälläni. Vierailen siellä säännöllisesti, mutta jätän sen uudelleen ja uudelleen, kunnes en enää voi tehdä niin.

Vähemmän ristiriitaa ja enemmän rakkautta tulevaan vuoteen!

Lauri

P.S. Tervetuloa myös vuoden aloitukseksi loppiaisviikonlopun retriittiimme Karjalohjalle, hiljentymään, kuuntelemaan, kokemaan ja kommunikoimaan yhteyttämme kaiken yhdistävään voimaan, elämään ja rakkauteen. Uusi vuosi antaa meille mahdollisuuden uusiutua, luoda yhteyttä sisäänpäin ja toisiimme.

Yhdessä luomamme retriitti tarjoaa meille puitteet ja harjoitukset, joissa jokainen voi tutkia olemisen voimakentän ihmeitä rohkeasti ja rehellisesti. Työskentelemme tosissamme mutta samalla leikkisästi, havainnoiden mitä matkallamme paljastuu kulkiessamme syvemmälle, avarampaan maastoon, huolettomuuteen, yksinkertaisuuteen, joka on pyhää. Matkalla löydämme varmasti haasteita ja hankaluuksia, mutta tarkoituksenamme on vapautua mielemme kiintymyksistä vanhoihin tanssiaskeliin ja – kuvioihin. Kuolemalla teemme tilaa elämälle.

Osana retriittiä myös tanssimme, liikumme, kosketamme, tuomme äänemme tilaan, sekä ulkoilemme rauhallisissa Elontulen maastoissa. Tarvittaessa voit maksaa retriitin kurssiosuuden 2-3: ssa erässä.

Voit vielä ilmoittautua mukaan sähköpostilla: info@laurisiirala.fi tai puh 045 6781303.

Rauhasta, pyhästä, retriitistä

Olen kiitollinen siitä, että saan elää rauhallisen puistometsän äärellä. Tämä rauha ei ole itsestäänselvyys, vaan se on saavutettu rohkeudella haastaa paikalliset vallanpitäjät korjaamaan suuntaansa. Nyt metsän väki kiittää anteliaisuudellaan, joka avautuu edessämme.

Uhanalaiset lajit ja maailman tulevaisuus

Olemme kaikki uhanalaisia lajeja. Ihmiskunta on maksanut kalliin hinnan omasta tyhmyydestään ja tuhmuudestaan tässä luomakunnassa. Seuraava uhka on edessä, ellei kurssiamme korjata nyt. Tällainen sota ihmisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta vastaan ei saa jatkua ilman suurempien voimien väliintuloa. Olemme liian arvokas kokeilu tietoisen rakkauden evoluutiossa, jotta meidät poistettaisiin tältä suurelta luomakunnan näyttämöltä.

Yhdistävä viisaus ja Martti Johannes Siiralan kultainen sääntö

Isoisäni Martti Johannes Siirala asensi aikanaan kuparilaatan kiveen kotikoivun eteen Siiralan sukutilan pihalle Kiteen Syrjäsalmessa. Laatassa lukee: ”Mitä te soisitte ihmisten teille tekevän – se tehkää te myös heille”. Tämä kultainen sääntö löytyy eri kielillä ja eri kansojen keskuudesta eri aikakausina.

Kaikki maailman uskonnot väittävät saarnaavansa jotain tämän kaltaista, mutta juuri näinä päivinä kolme veljesuskontoa Lähi-idässä pyhittävät sodan julmuuden uskomalla olevansa oikeuden puolella vääryyttä vastaan. Tämä on häpeällistä tyhmyyttä, raakuutta, väkivaltaa, sotaa ihmisyyttä ja elämää vastaan!

Pyhä on todellista. Se ei ole minkään järjestäytyneen uskonnon yksinoikeus, vaan se on tietoisuuden lahja jokaiselle ihmiselle. Pyhä on valmiina ilmentymään ja näyttämään syvän tiedon sekä viisauden toteutumisen arjen keskellä, juuri tässä, juuri nyt!

Siellä, missä ihminen on harhautunut irrottamaan itsensä kokonaisuudesta, luonut esteitä, uskomuksia ja rajoja itsensä sekä kokonaisuuden välille, syntyy eristyneisyyttä, irrallisuutta ja paranoian vaaravyöhykkeitä, kuten näemme tapahtuvan eri puolilla maailmaa juuri nyt.

Vetäytymisen voima ja luonnon luoma yhteys

Vastaus löytyy vetäytymisestä – eli retriitistä. Retriitti on nyt muotisana, joten on tärkeää olla valppaana sen käytön yhteydessä.

Vetäytyminen on aina ensisijaisesti yksilöllinen vastaus, tapahtuen hetkessä, tilassa ja tilanteessa, missä löydän itseni, tuli mitä tuli. Tuli tulee ja polttaa turhan pois, jättäen totuuden hengen palamaan kirkkaana liekkinä omassa tilassani ja sytyttäen kutsun tietoisuuteen minun ja toisen välillä, yhdistävänä tekijänä. Tuo toinen saattaa olla mikä tahansa, mutta lopulta se paljastuu vain tilaksi, joka säteilee elävää, aineetonta, muodotonta elämän henkeä. Se liittyy yhteen toisen elävän kanssa, synnyttäen uuden mahdollisuuden muodon ja muodottomuuden välimaastossa.

Sen, mihin en voi liittyä tai vastata läsnäolollani nyt, annan kuolla, mennä, menehtyä. Kuoleman voima on uudistava; sen kautta kulkeva saattaa herätä henkiin uudistuneena, virkistyneenä, puhdistuneena jossain uudessa hetkessä ja tilanteessa.

Luonto on ehkä tärkein yhteys ihmisen ja kokonaisuuden välillä. Missä ikinä herään maan päällä tietoiseksi, olen vielä jossain ruumiillistuneessa muodossa, jota kutsun minuksi. Ympärilläni on aina tilaa, kuten myös sisälläni. Kun nämä kaksi tilaa, sisäinen ja ulkoinen, yhtyvät, olen ihmettelyn tilassa. Jollain tasolla aistin ja havainnoin jotakin, saatan nähdä, vaikka kaikki eivät näe, kuulla, vaikka kaikki eivät kuule. Ehkä aistin kosketuksen, painovoiman, ehkä kivun, ehkä vain supistumisen ja avartumisen rytmin, ehkä jotain, mistä en saa selkoa, mutta jota ihmettelen ja odotan vastausta…

Vastuu ja pyhän kutsu

Vastaaminen on vastuuta, ja vastuussa olen minä ja elämä, yhdessä. Vastaukseni on vastuuni, se on vastaus pyhän kutsuun liittyä elämän ja kuoleman luomis- ja luopumistyön rytmiin, sisäänhengityksen ja uloshengityksen ihmeeseen. Olen ihminen, ja ihmiselle on annettu ihmettelemisen lahja ja lahja luoda uusia pyhiä yhteyksiä, niin itselleni, toisille kuin jollekin suuremmallekin voimalle. Tämä tuntematon pyhä voima ohjaa meitä, kunnes kuolema meidät erottaa synnyttääkseen uudelleen, herättääkseen henkeen ja jatkaakseen tätä ikuista, ihmeellistä pyhiinvaellusta.


Kirjani Pyhiinvaellus nykyhetkeen, juuri näin, juuri nyt (Basam Books 2022) on ajaton ja jos se sinua koskettaa, sitä kannattaa lukea uudelleen, koska sen sisältö voi avautua uusin tavoin eri lukukerroilla. Voit lainata sen kirjastoista, ostaa kirjakaupoista tai tilata suoraan minulta nimikirjoituksella.

Aikeeni on aloittaa tuleva vuosi järjestämällä Loppiaisviikonloppuna retriitti nimeltä Käsikynkkää Elämän ja Kuoleman kanssa. Paikka on kaunis ja tunnelmallinen Elontuli, hirsirakenteinen kurssikeskus keskellä luontoa ja järven rantaa Karjalohjalla. Labbnäsin retriiteistä tuttu Alma Sipilä on myös mukana, tuoden jälleen tanssihetkiä sekä liike- ja ääniharjoituksia osaksi retriittiä. Tämän lisäksi jokainen osallistuja voi tuoda (ja tuokin) retriitin kokonaisuuteen oman lahjansa kokonaisuuden hyväksi. Olet tervetullut mukaan.

Lauri